Su - Maaliskuu 7, 2004
Uusia juttuja
Kirjoitin kolme uutta artikkelia tonne kotisivuille
(osin vanhojen keskuteluvastausteni pohjalta). Nyt on taas saturaatiopiste
tullut täyteen Kutri.net:in suhteen, eli jos en taas hetkeen reagoi
mihinkään, se johtuu siitä ettei
huvita.
Haluan vielä kerran erityisesti painottaa, että osallistuessanne Kutri.netin keskusteluun etsikää AINA ensin sekä tämän sivuston että keskusteluryhmän hakukoneella (= kummalakin on omansa) asiaan liittyvillä hakusanoilla ennen kuin kysytte asiaa. Tosin luulisi näiden uusien artikkeleiden lopettavan ainakin muutamat viimeaikoina useimmin toistuneista kysymyksistä. Ylipäätään suosittelen että luette nämä sivut kertaalleen läpi ennen kuin alatte esittää kysymyksiä, joihin sivuilta voi löytyä vastaus. En myöskään anna hirveästi arvostusta ihmisille, jotka eivät edes yritä ensin selvittää sivuillani annettujen ohjeiden avulla onko heidän ruokavalionsa kohdallaan vai ei, vaan ovat heti alussa turvaamassa toisiin "syön näin, syönkö oikein?".
Ihan oikeasti -- nämä asiat eivät ole niin vaikeita, ettettekö voisi niitä tajuta, jos viitsisitte VÄHÄN vaivata aivojanne. Omien aivojen vaivaaminen kannattaa -- tutkimusten mukaan aktiivinen aivojen käyttö halki elämän pitää dementian ja vanhuudessa monia vaivaavan "tylsistymisen" loitolla. Eli älkää olko heti ensimmäiseksi kysymässä muilta apua vaan yrittäkää ensin itse etsiä vastausta, kiitos! :-)
Ja ne jutut:
Tsekkausohje -- olet noudattanut (tai ainakin kuvitellut noudattavasi) sivujeni ohjeita tunnontarkasti ja silti tuntuu ettei mitään tapahdu. Käy tämä lista läpi löytääksesi missä vika mahtaa olla.
Rasvaohje , jossa kerron ihan konkreettisesti miten paljon pitäisi mitäkin rasvaa syödä
Aspartaami -- tämän jutun kirjoitin yksinkertaisesti siksi, että olen kyllästynyt siihen, miten jotkut jaksavat ihmisiä pelotella. Tämän jälkeen en halua enää nähdä aiheesta keskustelua. Jos aspartaamin käyttö hirvittää, älä käytä sitä. Niin yksinkertaista se on!
Haluan vielä kerran erityisesti painottaa, että osallistuessanne Kutri.netin keskusteluun etsikää AINA ensin sekä tämän sivuston että keskusteluryhmän hakukoneella (= kummalakin on omansa) asiaan liittyvillä hakusanoilla ennen kuin kysytte asiaa. Tosin luulisi näiden uusien artikkeleiden lopettavan ainakin muutamat viimeaikoina useimmin toistuneista kysymyksistä. Ylipäätään suosittelen että luette nämä sivut kertaalleen läpi ennen kuin alatte esittää kysymyksiä, joihin sivuilta voi löytyä vastaus. En myöskään anna hirveästi arvostusta ihmisille, jotka eivät edes yritä ensin selvittää sivuillani annettujen ohjeiden avulla onko heidän ruokavalionsa kohdallaan vai ei, vaan ovat heti alussa turvaamassa toisiin "syön näin, syönkö oikein?".
Ihan oikeasti -- nämä asiat eivät ole niin vaikeita, ettettekö voisi niitä tajuta, jos viitsisitte VÄHÄN vaivata aivojanne. Omien aivojen vaivaaminen kannattaa -- tutkimusten mukaan aktiivinen aivojen käyttö halki elämän pitää dementian ja vanhuudessa monia vaivaavan "tylsistymisen" loitolla. Eli älkää olko heti ensimmäiseksi kysymässä muilta apua vaan yrittäkää ensin itse etsiä vastausta, kiitos! :-)
Ja ne jutut:
Tsekkausohje -- olet noudattanut (tai ainakin kuvitellut noudattavasi) sivujeni ohjeita tunnontarkasti ja silti tuntuu ettei mitään tapahdu. Käy tämä lista läpi löytääksesi missä vika mahtaa olla.
Rasvaohje , jossa kerron ihan konkreettisesti miten paljon pitäisi mitäkin rasvaa syödä
Aspartaami -- tämän jutun kirjoitin yksinkertaisesti siksi, että olen kyllästynyt siihen, miten jotkut jaksavat ihmisiä pelotella. Tämän jälkeen en halua enää nähdä aiheesta keskustelua. Jos aspartaamin käyttö hirvittää, älä käytä sitä. Niin yksinkertaista se on!
Posted at 01:30 AM Read More
Ma - Maaliskuu 1, 2004
Liikuntakasvatusta armeijan malliin
Sattumalta törmäsin Suomen armeijan liikuntakoulutus -sivuihin ,
jotka ehkä hieman yllättäen (?) vaikuttavat varsin
päteviltä ja hyödyllisiltä. Katso esim.
liikuntakoulutuskansiot .
No, verrattuna Jenkki-armeijan erikoisjoukkojen treeneihin suomalaiset armeijatreenit vaikuttavat harvinaisen lällyköiltä... :-)
No, verrattuna Jenkki-armeijan erikoisjoukkojen treeneihin suomalaiset armeijatreenit vaikuttavat harvinaisen lällyköiltä... :-)
Posted at 05:51 PM Read More
Su - Helmikuu 29, 2004
Helmikuu 2004
Helmikuu oli kiireiden puolesta aika helvetillinen.
Ts. tammikuun tahti vain jatkui tai oikeastaan paheni. Sen seurauksena liikunta
painottui vain absoluuttisiin lempilajeihini kuten pilatekseen (= harrastin
eniten), sauvakävelyyn (= toiseksi eniten) ja sekalaiseen punttitreeniin (=
vähiten).
Syömiset jäivät hetkittäin hieman vähiin, mutta silloin kun ehdin syödä, yritin panostaa terveelliseen ruokaan, varsinkin proteiiniin, hyvään rasvaan ja kasviksiin. Niin ja kaurapuuroon... (= vatsani hyvinvoinnille AIVAN välttämätöntä :-). Herkkuja ei edelleenkään tehnyt erityisemmin mieli.
Kiireen ansiosta paino putosi edelleen.
Mitat (muutos tammikuuhun nähden):
Helmikuun vikan päivän paino 66,2 kg (-1,1 kg)
Helmikuun alin mitattu paino 65,9 kg (-1,2 kg)
Rinta päältä: 87 cm (+ 3 cm)
Rinta alta: 75 cm (+ 3 cm)
--> selkä-/rintalihakset kasvaneet???
Vyötärö kapein kohta: 61 cm (-1 cm)
Vyötärö napa: 68 cm (0 cm)
Lantio: 90 cm (- 1 cm)
Reisi vasen: 52 cm (- 0,5 cm)
Reisi oikea: 52,5 cm (- 0,5 cm)
Pohje vasen: 34,5 cm (0 cm)
Pohje oikea: 35 cm (- 0,5 cm)
Käsivarsi vasen: 24 cm (+ 0,5 cm)
Käsivarsi oikea: 24,5 cm (+ 0,5 cm)
Hauis vasen: 27,5 cm (- 0,5 cm)
Hauis oikea: 27,5 cm (- 0,5 cm)
Pidän mahdollisena että painonputoaminen johtuu pikemminkin pienentyneistä glykogeeni-varastoista ja suhteellisen kevyen liikunnan takia tavallista pienemmässä "pumpissa" olevista lihaksista kuin ylenmääräisestä rasvan palamisesta -- siis siitäkin huolimatta että lantiosta, reisistä ja pohkeista oli mennyt taas senttejä.
Olisipa kivaa, jos seuraavan kuukauden aikana ehtisi syödä vähän paremmin ja liikkua järjestelmällisemmin -- näin kiireinen ja stressaava elämä kun ei tunnu kivalta. Ikävä kyllä hieman pahalta näyttää... :-(
Terveistä elämäntavoista on tosin ollut se hyöty, että stressinsietokykyni on selvästi noussut. Ennen olisin nyykähtänyt jo alkukuusta ja nyt näytän aina vain olevani jotenkin tolpillani (vaikka perjantaina Akateemisessa esiintymisen aikoihin oli täydellinen uupumus harvinaisen lähellä... vielä kerran anteeksipyyntöni niille, jotka joutuivat sekoiluani todistamaan... :-D). Myös kyky palautua stressistä aina tilaisuuden tullen on selvästi parantunut (lauantaina olin Suomalaisessa kirjakaupassa taas about oma itseni :-D)
Syömiset jäivät hetkittäin hieman vähiin, mutta silloin kun ehdin syödä, yritin panostaa terveelliseen ruokaan, varsinkin proteiiniin, hyvään rasvaan ja kasviksiin. Niin ja kaurapuuroon... (= vatsani hyvinvoinnille AIVAN välttämätöntä :-). Herkkuja ei edelleenkään tehnyt erityisemmin mieli.
Kiireen ansiosta paino putosi edelleen.
Mitat (muutos tammikuuhun nähden):
Helmikuun vikan päivän paino 66,2 kg (-1,1 kg)
Helmikuun alin mitattu paino 65,9 kg (-1,2 kg)
Rinta päältä: 87 cm (+ 3 cm)
Rinta alta: 75 cm (+ 3 cm)
--> selkä-/rintalihakset kasvaneet???
Vyötärö kapein kohta: 61 cm (-1 cm)
Vyötärö napa: 68 cm (0 cm)
Lantio: 90 cm (- 1 cm)
Reisi vasen: 52 cm (- 0,5 cm)
Reisi oikea: 52,5 cm (- 0,5 cm)
Pohje vasen: 34,5 cm (0 cm)
Pohje oikea: 35 cm (- 0,5 cm)
Käsivarsi vasen: 24 cm (+ 0,5 cm)
Käsivarsi oikea: 24,5 cm (+ 0,5 cm)
Hauis vasen: 27,5 cm (- 0,5 cm)
Hauis oikea: 27,5 cm (- 0,5 cm)
Pidän mahdollisena että painonputoaminen johtuu pikemminkin pienentyneistä glykogeeni-varastoista ja suhteellisen kevyen liikunnan takia tavallista pienemmässä "pumpissa" olevista lihaksista kuin ylenmääräisestä rasvan palamisesta -- siis siitäkin huolimatta että lantiosta, reisistä ja pohkeista oli mennyt taas senttejä.
Olisipa kivaa, jos seuraavan kuukauden aikana ehtisi syödä vähän paremmin ja liikkua järjestelmällisemmin -- näin kiireinen ja stressaava elämä kun ei tunnu kivalta. Ikävä kyllä hieman pahalta näyttää... :-(
Terveistä elämäntavoista on tosin ollut se hyöty, että stressinsietokykyni on selvästi noussut. Ennen olisin nyykähtänyt jo alkukuusta ja nyt näytän aina vain olevani jotenkin tolpillani (vaikka perjantaina Akateemisessa esiintymisen aikoihin oli täydellinen uupumus harvinaisen lähellä... vielä kerran anteeksipyyntöni niille, jotka joutuivat sekoiluani todistamaan... :-D). Myös kyky palautua stressistä aina tilaisuuden tullen on selvästi parantunut (lauantaina olin Suomalaisessa kirjakaupassa taas about oma itseni :-D)
Posted at 10:16 PM Read More
Korjaus Atkins-uutiseen
Niin ja jos jollekin ei ole käynyt jo
selväksi, tietoni siitä, että olisi mahdotonta kerätä
30 litraa nestettä kehoon viikossa kooman takia, oli väärä
(= lähde oli väärässä). Eli Atkins
todennäköisesti painoi kaatuessaan vain 88 kiloa (ollen näin vain
lievästi ylipainoinen 26,4
BMI:llä).
Joo ja aikaisempi postaukseni aiheesta oli kieltämättä hieman lapsellinen, mutta se minulle sallittakoon, koska EN ole tunnettu sosiaalisista kyvyistä, diplomaattisuudesta tai yleensäkään minkäänlaisesta hyveellisyydestä tai herttaisuudesta... :-D
Yritin löytää jonkun neutraalin tahon kommenttia aiheesta, mutta sitä ei löytynyt -- oli vain Atkinsin vastustajien ja Atkinsin puolustajien ristiriitaisia kommentteja. No, aihe ei kiinnosta NIIN paljoa, että jaksaisin etsiä yhtään pidempään. :-) Mutta anteeksipyyntöni niille, joita aiempi viestini loukkasi tms.
Mutta joo, kun kuolen, mulle saa kyllä tehdä ihan täyden ruumiinavauksen (paitsi että toivon että käyttökelpoiset elimet annetaan lääketieteen käyttöön) ja tulokset saa julkaista vaikka Hesarin etusivulla. (mikäli Hesaria tai ylipäätään lehtiä julkaistaan vielä 91 vuoden päästä :-D). Jos on ottanut elämäntehtäväkseen edistää jotain dieettiä ja toimia sen keulakuvana, mielestäni tehtävä pitäisi viedä sananmukaisesti loppuun asti.
Joo ja aikaisempi postaukseni aiheesta oli kieltämättä hieman lapsellinen, mutta se minulle sallittakoon, koska EN ole tunnettu sosiaalisista kyvyistä, diplomaattisuudesta tai yleensäkään minkäänlaisesta hyveellisyydestä tai herttaisuudesta... :-D
Yritin löytää jonkun neutraalin tahon kommenttia aiheesta, mutta sitä ei löytynyt -- oli vain Atkinsin vastustajien ja Atkinsin puolustajien ristiriitaisia kommentteja. No, aihe ei kiinnosta NIIN paljoa, että jaksaisin etsiä yhtään pidempään. :-) Mutta anteeksipyyntöni niille, joita aiempi viestini loukkasi tms.
Mutta joo, kun kuolen, mulle saa kyllä tehdä ihan täyden ruumiinavauksen (paitsi että toivon että käyttökelpoiset elimet annetaan lääketieteen käyttöön) ja tulokset saa julkaista vaikka Hesarin etusivulla. (mikäli Hesaria tai ylipäätään lehtiä julkaistaan vielä 91 vuoden päästä :-D). Jos on ottanut elämäntehtäväkseen edistää jotain dieettiä ja toimia sen keulakuvana, mielestäni tehtävä pitäisi viedä sananmukaisesti loppuun asti.
Posted at 09:54 PM Read More
Ke - Helmikuu 25, 2004
Stressi laihduttaa
Olen tainnut jo aiemmin mainita, että
reagointitapani stressiin on muuttunut. Ennen stressi tarkoitti sitä,
että söin koko ajan suklaata etc. Nyt stressi tarkoittaa sitä,
etten ehdi syödä riittävästi ja koska valitsen
etupäässä ravinteikkaita ja sattumalta samalla
vähäenergisiä tuotteita,
laihdun.
Olin menossa juuri päiväunille, mutta päätin hetken mielijohteesta käydä vaa'alla. Se näytti 65,9 kg. En muista koska viimeksi olen painanut näin vähän -- tai olenko ylipäätään koskaan painanut tässä pituudessa näin vähän. Todella pitkästä aikaa vaakalukema aiheutti jonkinlaisen tunnetilan -- lukeman näkemisestä tuli outo olo (eilisiltaakin uupuneempi olo ehkä vaikuttaa asiaan -- takana entistä vähemmän unta ja toinen pitkä käsispalaveri tänään päivällä). Ehdin haaveilla monen monta vuotta 65-alkuisesta vaakalukemasta (muistan pyrkineeni siihen jo 13-14-vuotiaana). Juuri kun olin tullut siihen tulokseen että on ihan sama paljonko painan, vaakalukema näytti tuota. :-D
Niin kornilta kuin se ehkä kuulostaakin, kaiken tämän odotuksen jälkeen en tullut vaakalukeman näkemisestä iloiseksi vaan lähinnä säikähdin. Viime viikolla vaaka näytti vielä hieman yli 67 kg --> pudotus on ihan liian iso näin lyhyessä aikaa. Iso osa on (toivottavasti) pelkkää nestettä ja glykogeenia, ja palaa takaisin kun ehdin syödä vähän paremmin. Toki on ok, jos (ja kun?) samalla on palanut myös rasvaa, mutta ajatus siitä, että samalla on saattanut mennä myös lihasta (en ole aina onnistunut syömään tarpeeksi proteiinia), ei tunnu kivalta.
Muuten ei voi kuin todeta, että elämä on omituista. :-o
Olin menossa juuri päiväunille, mutta päätin hetken mielijohteesta käydä vaa'alla. Se näytti 65,9 kg. En muista koska viimeksi olen painanut näin vähän -- tai olenko ylipäätään koskaan painanut tässä pituudessa näin vähän. Todella pitkästä aikaa vaakalukema aiheutti jonkinlaisen tunnetilan -- lukeman näkemisestä tuli outo olo (eilisiltaakin uupuneempi olo ehkä vaikuttaa asiaan -- takana entistä vähemmän unta ja toinen pitkä käsispalaveri tänään päivällä). Ehdin haaveilla monen monta vuotta 65-alkuisesta vaakalukemasta (muistan pyrkineeni siihen jo 13-14-vuotiaana). Juuri kun olin tullut siihen tulokseen että on ihan sama paljonko painan, vaakalukema näytti tuota. :-D
Niin kornilta kuin se ehkä kuulostaakin, kaiken tämän odotuksen jälkeen en tullut vaakalukeman näkemisestä iloiseksi vaan lähinnä säikähdin. Viime viikolla vaaka näytti vielä hieman yli 67 kg --> pudotus on ihan liian iso näin lyhyessä aikaa. Iso osa on (toivottavasti) pelkkää nestettä ja glykogeenia, ja palaa takaisin kun ehdin syödä vähän paremmin. Toki on ok, jos (ja kun?) samalla on palanut myös rasvaa, mutta ajatus siitä, että samalla on saattanut mennä myös lihasta (en ole aina onnistunut syömään tarpeeksi proteiinia), ei tunnu kivalta.
Muuten ei voi kuin todeta, että elämä on omituista. :-o
Posted at 04:22 PM Read More
Läski-ilta, jälkitunnelmia
Jees,
läski-ilta onnellisesti takanapäin. Rankka reissu, mutta tulipahan tehtyä. En ole itse nähnyt vielä ohjelmaa, mutta kun kerran mies, vanhemmat ja sisko sanoivat että olin OK, niin ehkä sitten olin OK :-). Itse pelkäsin olleeni erityisen sekava ja hysteerinen, koska olin jo ohjelman alkaessa ihan kuollut (liian vähän unta, liian vähän ruokaa, ihan liikaa jännitystä ja takana jo yksi pitkä käsispalaveri ja bussimatka Tampereelle). Joku taisikin Kutri.net:in keskusteluissa kommentoida että näytin väsyneeltä ja kireältä. No kidding! :-) Johtuisiko siitä että olin uupunut ja jännitin ihan sairaasti koko tilannetta. Jännittämisen tosin arvasin etukäteen -- jos joku ihmetteli miksi se mun "esittelyvideo" oli sellaista pelleilyä, niin yksi syy oli se, että ajattelin että jos näen omaa hassuttelua ennen keskusteluun osallistumista, nauran sen verran, että pahin jännitys laukeaa. No, kyllä se ainakin itseäni nauratti, mutta siitä huolimatta astuessani haastateltavaksi jännitin edelleen niin kauheasti että annoin paljon huonompia vastauksia, kuin mitä olisin voinut (= hyvät vastaukset tulivat totta kai vasta ohjelman jälkeen mieleen... :-D).
Jotain ihan hyviäkin pointteja ohjelmassa tuli esiin, mutta olihan tuo nyt kokonaisuutena aika "halipatsuippa" eli vähän raapaistiin sieltä sun täältä, mihinkään ei syvennetty eikä oikeastaan mitään uusia (tai vähän uudehkoja) konkreettisia ratkaisuja keksitty. Toisaalta en tiedä miten paljon tuollaisilla telkkarikeskusteluilla KOSKAAN voidaan mitenkään vaikuttaa -- ainakaan mihinkään isompaan asiaan.
läski-ilta onnellisesti takanapäin. Rankka reissu, mutta tulipahan tehtyä. En ole itse nähnyt vielä ohjelmaa, mutta kun kerran mies, vanhemmat ja sisko sanoivat että olin OK, niin ehkä sitten olin OK :-). Itse pelkäsin olleeni erityisen sekava ja hysteerinen, koska olin jo ohjelman alkaessa ihan kuollut (liian vähän unta, liian vähän ruokaa, ihan liikaa jännitystä ja takana jo yksi pitkä käsispalaveri ja bussimatka Tampereelle). Joku taisikin Kutri.net:in keskusteluissa kommentoida että näytin väsyneeltä ja kireältä. No kidding! :-) Johtuisiko siitä että olin uupunut ja jännitin ihan sairaasti koko tilannetta. Jännittämisen tosin arvasin etukäteen -- jos joku ihmetteli miksi se mun "esittelyvideo" oli sellaista pelleilyä, niin yksi syy oli se, että ajattelin että jos näen omaa hassuttelua ennen keskusteluun osallistumista, nauran sen verran, että pahin jännitys laukeaa. No, kyllä se ainakin itseäni nauratti, mutta siitä huolimatta astuessani haastateltavaksi jännitin edelleen niin kauheasti että annoin paljon huonompia vastauksia, kuin mitä olisin voinut (= hyvät vastaukset tulivat totta kai vasta ohjelman jälkeen mieleen... :-D).
Jotain ihan hyviäkin pointteja ohjelmassa tuli esiin, mutta olihan tuo nyt kokonaisuutena aika "halipatsuippa" eli vähän raapaistiin sieltä sun täältä, mihinkään ei syvennetty eikä oikeastaan mitään uusia (tai vähän uudehkoja) konkreettisia ratkaisuja keksitty. Toisaalta en tiedä miten paljon tuollaisilla telkkarikeskusteluilla KOSKAAN voidaan mitenkään vaikuttaa -- ainakaan mihinkään isompaan asiaan.
Posted at 04:02 PM Read More
La
- Helmikuu 21, 2004
Sivut uudistuivat
Kuten joku tarkkasilmäinen ehkä huomasi,
olen hieman uudistanut sivujeni ulkoasua ja logiikkaa. Sisältöön
en ole erityisesti tehnyt muutoksia, mitä nyt olen yrittänyt korjata
ihan törkeimmät virheet ja poistaa kokonaan vanhentuneet tai muuten
turhat sivut.
Toivottavasti sivusto hahmottuu nyt selkeämmin. Osa linkeistä ei välttämättä toimi ja osassa sivuja (varsinkin noissa Kutri kuntoon -vuoden raporteissa) on vanha layout ja toimimattomat navikointisysteemit. Sorry vaan.
Yritän ehtiä jossain välissä korjaamaan virheet, mutten takaa mitään. Anteeksi sekin. Tämä oli (mahdollisten lähipäivinä tapahtuvien linkki yms. korjausten) lisäksi viimeinen päivitys, jonka aion tehdä sivuille pitkään aikaan. Enjoy! :-)
Toivottavasti sivusto hahmottuu nyt selkeämmin. Osa linkeistä ei välttämättä toimi ja osassa sivuja (varsinkin noissa Kutri kuntoon -vuoden raporteissa) on vanha layout ja toimimattomat navikointisysteemit. Sorry vaan.
Yritän ehtiä jossain välissä korjaamaan virheet, mutten takaa mitään. Anteeksi sekin. Tämä oli (mahdollisten lähipäivinä tapahtuvien linkki yms. korjausten) lisäksi viimeinen päivitys, jonka aion tehdä sivuille pitkään aikaan. Enjoy! :-)
Posted at 03:39 AM Read More
To - Helmikuu 19, 2004
Tv2:n läski-ilta
Osallistun ensi tiistaina 24.2.2004 klo 21-23
TV2:ssa suorana lähetyksenä esitettävään Ajankohtaisen kakkosen läski-iltaan
.
Ohjelman aikana katsojat voivat osallistua suoraan ONLINE-keskusteluun osoitteessa www.yle.fi/a2 .
Ohjelman aikana katsojat voivat osallistua suoraan ONLINE-keskusteluun osoitteessa www.yle.fi/a2 .
Posted at 01:29 PM Read More
Ke - Helmikuu 18, 2004
45 minuuttia tänään ja Antti Heikkilä
Laitan tähän muutamia tutkimusreferaatteja
siltä varalta, että joku muukin näki tänään Antti
Heikkilän esittämässä omia näkemyksiään
televisiossa ja hätkähti väitteestä, että maidon rasva
suojaisi rintasyövältä. Itse en onnistunut
löytämään esim. Pub-Med:istä yhtään
ajankohtaista tutkimusta joka tukisi väitettä. Osassa tutkimuksia
todettiin vähärasvaisen dieetin tai vähän eläinrasvaa
sisältävän dieetin vähentävän
rintasyöpäriskiä, osassa oltiin sitä mieltä että
ruoan rasvapitoisuus ei sinällään vaikuttaisi suuntaan tai
toiseen rintasyöpäriskiin. Näyttäisi siltä, että
tehokkaimmat rintasyöpäriskiä vähentävät
tekijät ovat normaali paino, vähäinen alkoholinkäyttö,
kuitupitoinen ruoka ja säännöllinen liikunta. Ruoan
vähärasvaisuuden merkityksestä keskustellaan, mutta toisin kuin
Heikkilä väittää, ei ole mikään yleisesti
hyväksytty tosiasia, että maitorasvalla ja
rintasyövällä olisi mitään tekemistä
keskenään (= ei voida pätevästi osoittaa että
lisää riskiä, muttei myöskään että
vähentäisi
riskiä).
Meta-analyysi ravinnon rasvojen ja rintasyövän yhteydestä
Ravinto ja rintasyöpä
Ravinto ja rintasyövästä selvinneet
Ruotsalainen tutkimus aiheesta
Meta-analyysi ravinnon rasvojen ja rintasyövän yhteydestä
Ravinto ja rintasyöpä
Ravinto ja rintasyövästä selvinneet
Ruotsalainen tutkimus aiheesta
Posted at 08:47 PM Read More
Pe - Helmikuu 13, 2004
"Lopetus"
Yön yli nukuttuani ja päivän
päätökseni päälle elettyäni haluan
täsmentää eilistä
päätöstäni.
Eli siis -- sivut jäävät nettiin ja ehkä joskus taas päivitän niitä (jos ei muuta niin kotisivunteko-ohjelmia opetellessani :-). Samoin keskustelut jäävät nettiin ja ovat vapaassa käytössänne, kunhan olette kiltisti (= ystävällisiä ja kannustavia toisianne kohtaan). Uskon että omalle Kutri kuntoon -projektilleni oli apua siitä, että autoin muita -- etsiessäni tietoa ja selittäessäni asioita muille aloin ymmärtää ja sisäistää niitä paremmin. Suosittelen samaa teille, jotka olette nyt läpikäymässä omaa projektianne.
MUTTA oma projektini on nyt ohi ja terveet elämäntavat selkärangassa. Aion pitää taukoa kysymyksiinne vastaamisesta, laihdutus-/elämäntapa-asioiden pohtimisesta jne., koska koen että olen alkanut vain toistaa itseäni ja tunnen kirjoittavani jatkuvasti uudestaan ja uudestaan samat kannustuspuheet, samat kysymykset, samat vastaukset.
Painonhallinta, terveellinen ruokavalio ja liikunta ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia asioita. Toki eri yksityiskohtia ja nyansseja voi opiskella kyllästymiseen asti, mutta kun kokonaisuus ratkaisee, se ei ole lainkaan tarpeen. Riittää että:
1. syö nälän ja kylläisyyden mukaan,
2. mättää kasviksia naamaan niin paljon kuin kykenee,
3. syö kohtuullisesti proteiinipitoisia tuotteita,
4. syö riittävästi hyvää rasvaa ja
5. syö jonkin verran täysviljatuotteita (ja halutessaan perunaa) ja
6. pyrkii pitämään eläinrasvan, sokerin, puhdistetun (= muun kuin täysjyvä)viljan ja alkoholin määrät minimissä (= niin vähän kuin pää kestää ilman repsahduksia) sekä
7. harrastaa säännöllisesti monipuolista liikuntaa ja ennen kaikkea
8. unohtaa vaa'an ja illuusion ihannevartalosta ja
9. keskittyy siihen miltä vartalo tuntuu eikä siihen miltä se näyttää.
Samoihin kysymyksiin vastaamisen lisäksi myönnän myös väsyneeni negatiiviseen palautteeseen vastaamiseen. Itse palaute ei käytännössä koskaan satuta vaan lähinnä naurattaa, mutta tuntuu turhalta selittää omia tekojaan ja persoonaansa -- varsinkin kun tietää että jos joku on päättänyt että olen "huono ihminen" (= kärjistys), hän kääntää selitykseni vain tukemaan väitettään. :-) Niin no, voin vain kysyä itseltäni miksi olen vastannut tällaiseen palautteeseen tähänkään asti. Ehkä silkasta väittelyhalusta ja tarpeesta kertoa oma puoleni asiasta? Jatkossa en aio enää vaivautua, mutta tämä ei edelleenkään tarkoita sitä, että olisin minua narsistisena/lapsellisena/itsekkään/whatever pitävien ihmisten kanssa samaa mieltä.. :-D
Ai niin ja kun sanoin etten "hyödy" enää sivuista tarkoitan juuri sitä, että (yleensä samoihin) kysymyksiin vastaaminen ei tuota enää samanlaista iloa ja tyydytystä kuin ennen enkä tunne muutenkaan tarvetta pohtia ja opiskella enää yhtä intensiivisesti terveellisiä elämäntapoja jne., koska ne oikeasti tuntuvat menevän omalla painollaan (ts. alkaa olla vähän sama fiilis kuin jos ihmettelisi sitä että herää joka aamu tai harjaa hampaansa tms. :-D). Eli yhä useammin sivuille kirjoittaminen on tuntunut velvollisuudelta eikä hauskalta ajanvietteeltä. Tiedostin sen oikeastaan vasta eilen.
Noin neljäs pointti on se, että lisäksi on tullut sellainen fiilis, että vastaamalla kiltisti samoihin kysymyksiin olen tavallaan toiminut oman filosofiani vastaisesti. Mielestäni olisi ihanteellista jos kaikki ihmiset olisivat oma-aloitteisempia, käyttäisivät järkeään, luottaisivat itseensä jne. Vastaamalla kysymyksiin olen tavallaan totuttanut osan teistä luottamaan minuun sen sijaan että luottaisitte itseenne. Uskon että jokainen pystyy suhteellisen vähällä vaivalla löytämään itselleen sopivan terveellisen elämäntavan, jos vain vähän viitsii vaivata päätään, kuunnella kehoaan ja ennen kaikkea psyykata itsensä luottamaan itseensä. Niille, jotka äskeisen luettuaan ajattelivat "en mä ainakaan pysty/viitsi" suosittelen lämpimästi kirjaa Sinä onnistut - Pysyvän painonpudotuksen salaisuudet . Ko. teoksessa on terveellinen elämäntapa selitetty järjestelmällisesti ja rautalangasta vääntäen. Eli siinä mielessä olen ehkä johtanut harhaan, kun olen sanonut ettei kirjassa ole mitään, mikä näillä sivuilla olisi. Kyllä on: looginen etenemisjärjestys, enemmän konkreettisia esimerkkejä jne.
Noin viides pointti on se, että kieltämättä olen vähän hätkähtänyt viime aikoina kuulemiani "guru" ja "brandi" -läppiä. Omassa maailmassani olen ensisijaisesti ammattikäsikirjoittaja, toissijaisesti kirjailija ja vasta kolmanneksi terveiden elämäntapojen asiantuntija (???). Uskon että kun 120-vuotiaana lähden viimeiselle matkalleni (= sille, jolla nukun pois istuessani ihanan uintia, vaellusta ja hyvää ruokaa sisältäneen päivän jälkeen Välimeren rannalla lastenlastenlastenlasteni kanssa lämpimässä kesäillassa kattoterassilla katsomassa mereen laskevaa aurinkoa :-D) voin todeta että laihdutusta ja terveellisiä elämäntapoja käsittelevät jutut ovat vain pieni prosentti koko tuotannostani/elämänurastani. En koe tarvetta alkaa miksikään guruksi tai tehdä laihdutusasioista kokonaista/tärkeintä elämänuraani, koska olen yksinkertaisesti liian helposti kyllästyvä viitsiäkseni toistaa vuodesta toiseen samoja asioita. Joo ei, en usko että tullaan tekemään mitään niin radikaaleja uusia löytöjä ihmisen biologiasta, että mun tarvitsisi merkittävästi muuttaa suosituksiani. Vaikka ihmiskeho on herkkä ja monimutkainen järjestelmä, suuret linjat ovat hyvin yksinkertaisia ja pätevät 90 % ihmisistä. Loput 10 % tarvitsevat lääkärin apua.
No, olen ehtinyt lupautua erinäisiin terveys/laihdutus/liikunta/ravintoaiheisiin projekteihin, tilaisuuksiin yms., joten en mä ihan vielä kokonaan lopeta näistä asioista viisastelua, mutta en usko että se tulee olemaan myöskään ykkösasia elämässäni... :-D
---
Tästä projektista vapautuneen energian aion käyttää vanhaan harrastukseeni eli romaanien kirjoittamiseen (= televisiosarjat yms. ovat 1998 vuodesta saakka olleet pääammattini) ja pariin muuhun kiinnostuksen kohteeseeni (esim. Apple Macintosh -tietokoneisiin, valokuvaukseen yms.). Voi olla, että välillä käyn tsekkaamassa keskustelua, mutten aio ottaa mitään paineita vastaamisesta. Tai saatan heittää blogiin linkin tai kommentin, jos jotain kiinnostavaa tulee vastaan, mutten aio myöskään ottaa siitä stressiä.
---
Ja itseni tuntien pidän mahdollisena että lomailtuani kuukauden tai pari kutri.net:istä jatkankin uudella innolla sivuston päivittämistä. Tai sitten perustan uuden sivuston jostain ihan muusta aiheesta. You never know. :-D
Eli siis -- sivut jäävät nettiin ja ehkä joskus taas päivitän niitä (jos ei muuta niin kotisivunteko-ohjelmia opetellessani :-). Samoin keskustelut jäävät nettiin ja ovat vapaassa käytössänne, kunhan olette kiltisti (= ystävällisiä ja kannustavia toisianne kohtaan). Uskon että omalle Kutri kuntoon -projektilleni oli apua siitä, että autoin muita -- etsiessäni tietoa ja selittäessäni asioita muille aloin ymmärtää ja sisäistää niitä paremmin. Suosittelen samaa teille, jotka olette nyt läpikäymässä omaa projektianne.
MUTTA oma projektini on nyt ohi ja terveet elämäntavat selkärangassa. Aion pitää taukoa kysymyksiinne vastaamisesta, laihdutus-/elämäntapa-asioiden pohtimisesta jne., koska koen että olen alkanut vain toistaa itseäni ja tunnen kirjoittavani jatkuvasti uudestaan ja uudestaan samat kannustuspuheet, samat kysymykset, samat vastaukset.
Painonhallinta, terveellinen ruokavalio ja liikunta ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia asioita. Toki eri yksityiskohtia ja nyansseja voi opiskella kyllästymiseen asti, mutta kun kokonaisuus ratkaisee, se ei ole lainkaan tarpeen. Riittää että:
1. syö nälän ja kylläisyyden mukaan,
2. mättää kasviksia naamaan niin paljon kuin kykenee,
3. syö kohtuullisesti proteiinipitoisia tuotteita,
4. syö riittävästi hyvää rasvaa ja
5. syö jonkin verran täysviljatuotteita (ja halutessaan perunaa) ja
6. pyrkii pitämään eläinrasvan, sokerin, puhdistetun (= muun kuin täysjyvä)viljan ja alkoholin määrät minimissä (= niin vähän kuin pää kestää ilman repsahduksia) sekä
7. harrastaa säännöllisesti monipuolista liikuntaa ja ennen kaikkea
8. unohtaa vaa'an ja illuusion ihannevartalosta ja
9. keskittyy siihen miltä vartalo tuntuu eikä siihen miltä se näyttää.
Samoihin kysymyksiin vastaamisen lisäksi myönnän myös väsyneeni negatiiviseen palautteeseen vastaamiseen. Itse palaute ei käytännössä koskaan satuta vaan lähinnä naurattaa, mutta tuntuu turhalta selittää omia tekojaan ja persoonaansa -- varsinkin kun tietää että jos joku on päättänyt että olen "huono ihminen" (= kärjistys), hän kääntää selitykseni vain tukemaan väitettään. :-) Niin no, voin vain kysyä itseltäni miksi olen vastannut tällaiseen palautteeseen tähänkään asti. Ehkä silkasta väittelyhalusta ja tarpeesta kertoa oma puoleni asiasta? Jatkossa en aio enää vaivautua, mutta tämä ei edelleenkään tarkoita sitä, että olisin minua narsistisena/lapsellisena/itsekkään/whatever pitävien ihmisten kanssa samaa mieltä.. :-D
Ai niin ja kun sanoin etten "hyödy" enää sivuista tarkoitan juuri sitä, että (yleensä samoihin) kysymyksiin vastaaminen ei tuota enää samanlaista iloa ja tyydytystä kuin ennen enkä tunne muutenkaan tarvetta pohtia ja opiskella enää yhtä intensiivisesti terveellisiä elämäntapoja jne., koska ne oikeasti tuntuvat menevän omalla painollaan (ts. alkaa olla vähän sama fiilis kuin jos ihmettelisi sitä että herää joka aamu tai harjaa hampaansa tms. :-D). Eli yhä useammin sivuille kirjoittaminen on tuntunut velvollisuudelta eikä hauskalta ajanvietteeltä. Tiedostin sen oikeastaan vasta eilen.
Noin neljäs pointti on se, että lisäksi on tullut sellainen fiilis, että vastaamalla kiltisti samoihin kysymyksiin olen tavallaan toiminut oman filosofiani vastaisesti. Mielestäni olisi ihanteellista jos kaikki ihmiset olisivat oma-aloitteisempia, käyttäisivät järkeään, luottaisivat itseensä jne. Vastaamalla kysymyksiin olen tavallaan totuttanut osan teistä luottamaan minuun sen sijaan että luottaisitte itseenne. Uskon että jokainen pystyy suhteellisen vähällä vaivalla löytämään itselleen sopivan terveellisen elämäntavan, jos vain vähän viitsii vaivata päätään, kuunnella kehoaan ja ennen kaikkea psyykata itsensä luottamaan itseensä. Niille, jotka äskeisen luettuaan ajattelivat "en mä ainakaan pysty/viitsi" suosittelen lämpimästi kirjaa Sinä onnistut - Pysyvän painonpudotuksen salaisuudet . Ko. teoksessa on terveellinen elämäntapa selitetty järjestelmällisesti ja rautalangasta vääntäen. Eli siinä mielessä olen ehkä johtanut harhaan, kun olen sanonut ettei kirjassa ole mitään, mikä näillä sivuilla olisi. Kyllä on: looginen etenemisjärjestys, enemmän konkreettisia esimerkkejä jne.
Noin viides pointti on se, että kieltämättä olen vähän hätkähtänyt viime aikoina kuulemiani "guru" ja "brandi" -läppiä. Omassa maailmassani olen ensisijaisesti ammattikäsikirjoittaja, toissijaisesti kirjailija ja vasta kolmanneksi terveiden elämäntapojen asiantuntija (???). Uskon että kun 120-vuotiaana lähden viimeiselle matkalleni (= sille, jolla nukun pois istuessani ihanan uintia, vaellusta ja hyvää ruokaa sisältäneen päivän jälkeen Välimeren rannalla lastenlastenlastenlasteni kanssa lämpimässä kesäillassa kattoterassilla katsomassa mereen laskevaa aurinkoa :-D) voin todeta että laihdutusta ja terveellisiä elämäntapoja käsittelevät jutut ovat vain pieni prosentti koko tuotannostani/elämänurastani. En koe tarvetta alkaa miksikään guruksi tai tehdä laihdutusasioista kokonaista/tärkeintä elämänuraani, koska olen yksinkertaisesti liian helposti kyllästyvä viitsiäkseni toistaa vuodesta toiseen samoja asioita. Joo ei, en usko että tullaan tekemään mitään niin radikaaleja uusia löytöjä ihmisen biologiasta, että mun tarvitsisi merkittävästi muuttaa suosituksiani. Vaikka ihmiskeho on herkkä ja monimutkainen järjestelmä, suuret linjat ovat hyvin yksinkertaisia ja pätevät 90 % ihmisistä. Loput 10 % tarvitsevat lääkärin apua.
No, olen ehtinyt lupautua erinäisiin terveys/laihdutus/liikunta/ravintoaiheisiin projekteihin, tilaisuuksiin yms., joten en mä ihan vielä kokonaan lopeta näistä asioista viisastelua, mutta en usko että se tulee olemaan myöskään ykkösasia elämässäni... :-D
---
Tästä projektista vapautuneen energian aion käyttää vanhaan harrastukseeni eli romaanien kirjoittamiseen (= televisiosarjat yms. ovat 1998 vuodesta saakka olleet pääammattini) ja pariin muuhun kiinnostuksen kohteeseeni (esim. Apple Macintosh -tietokoneisiin, valokuvaukseen yms.). Voi olla, että välillä käyn tsekkaamassa keskustelua, mutten aio ottaa mitään paineita vastaamisesta. Tai saatan heittää blogiin linkin tai kommentin, jos jotain kiinnostavaa tulee vastaan, mutten aio myöskään ottaa siitä stressiä.
---
Ja itseni tuntien pidän mahdollisena että lomailtuani kuukauden tai pari kutri.net:istä jatkankin uudella innolla sivuston päivittämistä. Tai sitten perustan uuden sivuston jostain ihan muusta aiheesta. You never know. :-D
Posted at 12:27 AM Read More
To - Helmikuu 12, 2004
Otankin lomaa...
Heh!
Edellisen viestin jälkeen kävin lukemassa kutri.net:in keskustelusta viestin, joka sai mut tajuamaan ettei näiden sivujen pitämisestä ole mulle enää erityistä hyötyä (ts. aika lopettaa itsensä terapointi :-).
Otan vähän lomaa viesteihinne vastaamisesta ja tänne kirjoittelusta. Loma voi kestää päivästä useisiin vuosiin... :-D
Ajatusketju joka johti tähän päätökseen on luettavissa viimeisessä tähän ketjuun kirjoittamassani viestissä. Ei siis mitään dramaattista, vain pieniä valaistumisia matkan varrella... :-)
Rakastakaa itseänne ja pitäkää kivaa! :-)
rakkaudella
Katri
Edellisen viestin jälkeen kävin lukemassa kutri.net:in keskustelusta viestin, joka sai mut tajuamaan ettei näiden sivujen pitämisestä ole mulle enää erityistä hyötyä (ts. aika lopettaa itsensä terapointi :-).
Otan vähän lomaa viesteihinne vastaamisesta ja tänne kirjoittelusta. Loma voi kestää päivästä useisiin vuosiin... :-D
Ajatusketju joka johti tähän päätökseen on luettavissa viimeisessä tähän ketjuun kirjoittamassani viestissä. Ei siis mitään dramaattista, vain pieniä valaistumisia matkan varrella... :-)
Rakastakaa itseänne ja pitäkää kivaa! :-)
rakkaudella
Katri
Posted at 11:29 PM Read More
IHanteista, naisten välisestä ystävyydestä yms.
Viime aikoina olen erinäisiä juttuja
luettuani ja erilaisten ihmisten kanssa puhuttuani mietiskellyt taas erityisen
paljon naisia, ihannevartaloita. Joo, tää sisältää osin
saman toistoa kuin aiemmat viestini, mutta näin mun pää toimii.
Hypätkää yli jos ei kiinnosta. :-)
Viime yönä pitkän ajatusketjun
päätteeksi mieleeni juolahti hassu ajatus ns.
naisihanteista.
Puhumme yleisesti "naisihanteesta" tai "kauneusihanteesta", ikään kuin olisi olemassa joku universaali, virallinen totuus siitä, miltä naisten pitäisi näyttää.
Jos kysymme 100 naiselta millainen heidän mielestään on yleinen naisihanne, on oletettavaa että valtaosa kuvailisi heistä samanlaisen naisvartalon: erittäin hoikka ja siro -- "malli- tai missivartaloinen".
Jos kysyisimme samoilta naisilta millainen heidän oma naisihanteensa olisi, aika moni heistä todennäköisesti myöntäisi sen olevan samantyyppinen kuin yleinen naisihanne.
Jos kysyisimme 100 miespuoliselta (ja usein seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaaliselta) vaatesuunnittelijalta heidän naisihannettaan, se todennäköisesti olisi samantapainen kuin mitä naiset pitävät keskimäärin yleisenä naisihanteena.
Kuitenkin, jos kysymme 100 heteromieheltä miltä heidän naisihanteensa näyttäisi, saisimme vastaukseksi todennäköisesti kymmenkunta erilaista naistyyppiä -- vain harvan ihannenaisella olisi tyypillinen catwalkeilla ja mainoskuvissa nähtävä naisvartalo. Samoin kävisi jos kysyisimme 100 naiselta heidän MIESihannettaan.
---
Miksi kukaan haluaisi että hänellä olisi tietynlainen "ihannekroppa"? Ainoa jotenkin järkevä selitys olisi mielestäni se, että haluamme miellyttää vastakkaista sukupuolta, jotta pääsisimme heidän kanssaan seksuaaliseen kanssakäymiseen ja parisuhteeseen, jotta sukumme jatkuisi.
Vai mitä?
Kuitenkin on niin, että mediassa esillä oleva langanlaiha naisen "ihannevartalo" ei kiihota ja houkuttele seksuaalisesti kovinkaan montaa heteromiestä.
Toisin sanoen tavoitellessamme mallivartaloa tavoittelemme vartaloa, jota käytännössä osaavat arvostaa vain toiset naiset ja (usein homoseksuaaliset) vaatesuunnittelijat.
Kiva.
Kysymys: mitä konkreettista hyötyä sinulle olisi siitä, että vartalosi olisi kuin valokuvamalleilla? (Ellet aio itse työskennellä valokuvamallina.) Kroppasi ei välttämättä tuo sinulle yhtään enempää kosiskelijoita kuin nykyinen vartalosi (koska vain pieni joukko miehiä pitää mallivartaloista). Kyllä, toiset naiset saattavat kadehtia sinua enemmän, mikä toki voi hivellä jonkun mieltä, mutta se ei tuo sinulle lisää rakkautta, rahaa, terveyttä tai aitoja ystäviä.
Toinen kysymys: jos olet jo onnellisesti parisuhteessa ja kumppanisi rakastaa sinua, luuletko että hän rakastaisi sinua enemmän jos olisi laihempi? Jos vastasit myöntävästi, mieti uudestaan. EIkö ole pelottavaa olla suhteessa, jossa rakkauden määrä riippuu ulkonäöstäsi?
-----------
Toinen ajatus:
Mitäpä jos yksi syy naisten heikompaan asemaan työelämässä on se, että he keskittyvät miehiä enemmän muiden naisten kanssa ulkonäöllä kilpailuun kuin omien henkisten ominaisuuksien kehittämiseen? Ennen kuin alatte protestoida, niin miettikää hetki sitä miten paljon olette käyttäneet aikaa ja energiaa laihduttamiseen tai laihduttamisen ajatteluun. Entä kampaajalla käyntiin? Tai uusien vaatteiden hankkimiseen? Tai meikkeihin ja meikkaamiseen?
Katsokaa lähipiirinne ja työpaikkojenne ns. menestyneitä miehiä. Miten paljon he ovat käyttäneet aikaa ulkonäkönsä puunaamiseen? Jos he käyvät salilla, golfaamassa, juoksemassa jne., he eivät keskustele kavereidensa kanssa selluliittivoiteista, laihduttamisesta, raskausarvista ja muusta "tärkeästä".
En tarkoita etteikö ulkonäöstään saisi huolehtia, mutta varsinkin jatkuvaan laihduttamiseen ja laihdutuksen ja ulkonäön ajattelemiseen käytetyn energian olisi EHKÄ voinut suunnata johonkin hyödyllisempään? Sama koskee ruokaa.
Tänään tajusin yhtäkkiä (tai jälleen kerran?) miten paljon energiaa laihduttaminen, laihduttamisen ajatteleminen ja toisaalta ruoan ympärillä pyöriminen (= yritykset välttää herkkuja, ahmiminen ja ahmimisen jälkeinen morkkis) on aiemmin vienyt energiaani. Kun aloin miettiä tarkemmin, tajusin että viimeisten kuukausien aikana olen tehnyt paljon enemmän asioita kuin aikaisemmin. Okei, kaikki tekemäni jutut eivät ole olleet välttämättä kovinkaan hyödyllisiä, mutta kylläkin hyvin viihdyttäviä. :-)
No, nämä olivat vain mieleeni juolahtaneita ajatuksia, jotka varmaan kehittyvät lähipäivinä eteenpäin.
Ja pakolliset disclaimerit:
Joo, ei välttämättä ole pelkästään naisen "oma vika", että heidän keskimäärinen tulotasonsa jne. on heikompi kuin miehillä, mutta en usko myöskään että kyse olisi pelkästään patriarkaalisesta salaliitosta naisten alistamiseksi. Esim. olen alalla, jossa valtaosa työntekijöistä ja päättäjistä on miehiä. Siitä huolimatta itselläni on enemmän töitä kuin monilla miespuolisilla opiskelukavereillani. En lähde tässä analysoimaan syitä ns. menestykseeni, mutten usko että sillä on mitään tekemistä suuntaan tai toiseen (ts. ei hyötyä, muttei haittaakaan).
Ja joo, on biologinen totuus että miehet ja naiset ovat erilaisia. Esimerkkinä tästä on tutkimus, jossa sukupuolen vaihdokseen valmistautuvalle naiselle alettiin antaa testosteronia pistoksina. Ennen pistosten saamista hänelle tehtiin erinäisiä psykologisia testejä. Kuuden kuukauden testosteronikuurin jälkeen hänelle tehtiin täsmälleen samat testit. Tutkijoiden hämmästykseksi naisen kyky tunnistaa tunnetiloja ihmisten kasvoja esittävistä valokuvista sekä kielellinen assosiaatiokyky oli heikentynyt testosteronin myötä, toisaalta hänen avaruudellinen hahmotuskykynsä oli parantunut. Lisäksi naisten ja miesten aivoissa on ihan rakenteellisia eroja.
Sen lisäksi eri tutkimuksissa on voitu havaita että tyttöjä ja poikia kasvatetaan eri tavoin ja heihin suhtaudutaan eri tavoilla. Esim. eräässä tutkimuksessa ihmisille sanottiin ensin että eräs vauva on tyttö. Kun tutkittavat pääsivät hoitamaan lasta, he puhuivat lapselle korkeammalla ja hiljaisemmalla äänellä heijasivat lasta pehmeämmin jne. kuin jos heille kerrottiin (samasta lapsesta), että vauva oli poika.
Ts. on mahdollista että niin biologia, kasvatus kuin varhaislapsuudesta asti saatu "palaute" muilta ihmisiltä tekee naisille "luontaisesti" vaikeammaksi olla ylpeitä itsestään, ignoroida muiden mielipiteitä ja miksei jopa toimia yhdessä toisten naisten kanssa yhteisen hyvän eteen. Tämä ei mielestäni tarkoita sitä, ettemmekö silti voisi yrittää parantaa omaa suhdettamme itseemme ja toisiin naisiin sekä sitä kautta tehdä elämästämme helpompaa ja asemastamme yhteiskunnassa aidosti (= taloudellisesti) tasa-arvoisempaa. Sen tiedostaminen, ettei vika ole välttämättä vain muissa (= miehissä) on mielestäni ensimmäinen vaatimus muutokselle.
---
Ja vielä: rehellisyyden nimissä en itse koe olevani mitenkään alistetussa asemassa. En koe että minua esineellistetään. En pelkää, vihaa tai halveksi miehiä. Minusta on hauskaa tehdä töitä niin miesten kuin naisten kanssa.
Loppuhehkutus:
Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut erityistä solidaarisuutta naisia kohtaan. Huomaan ajattelevani että on ihan yksi hailee mitä suomalaiset miehet ajattelevat itsestään ja miten he viihtyvät kehossaan. Sen sijaan toivon jostain käsittämättömästä syystä että suomalaiset naiset oppisivat rakastamaan ja arvostamaan itseään. Käsittämätöntä siksi, että minun elämäni kannalta on ihan sama vaikka kaikki suomalaiset naiset vihaisivat itseään. Mietin miksi tunnen niin voimakkaasti niin suurta ja syvää sympatiaa kaikkia Suomen naisia kohtaan. En ole tuntenut aiemmin niin. Uskon tuntemusteni johtuvan siitä, että olen täällä netissä saanut tutustua moniin upeisiin naisiin. Eri-ikäisiin, -kokoisiin ja erilaisen taustan omaaviin naisiin. Teihin. Kiitos siitä!
(Joo, tiedän kuulsotavani melodramaattiselta tai ainakin patteettiselta, mutta oikeasti olisin halunnut käyttää vielä enemmän ylisanoja :-).
...Ja vielä psyykkaus
Hei, te olette hyviä tyyppejä, hienoja ihmisiä, upeita aikuisia naisia. Jos teistä ei tunnu siltä, asialle pitää tehdä jotain!
Unohdetaan keinotekoiset ja turhat "vartaloihanteet". Huomataan miten hyviä tyyppejä me olemme. Lopetetaan turha laihduttaminen. Opetellaan suhtautumaan ruokaan neutraalisti. Käytetään vapautunut energia kaikkeen kivaan ja hyödyllisempään. Ollaan toisillemme solidaarisia. Parannetaan yhdessä taloudellista tilannetta ja vaikutusasemaamme. Toistakaa perässäni: me pystytään siihen! :-D
(Okei, olen juonut tänään jo kaksi tölkkiä sokeritonta RedBullia :-).
Tsemppiä!
Puhumme yleisesti "naisihanteesta" tai "kauneusihanteesta", ikään kuin olisi olemassa joku universaali, virallinen totuus siitä, miltä naisten pitäisi näyttää.
Jos kysymme 100 naiselta millainen heidän mielestään on yleinen naisihanne, on oletettavaa että valtaosa kuvailisi heistä samanlaisen naisvartalon: erittäin hoikka ja siro -- "malli- tai missivartaloinen".
Jos kysyisimme samoilta naisilta millainen heidän oma naisihanteensa olisi, aika moni heistä todennäköisesti myöntäisi sen olevan samantyyppinen kuin yleinen naisihanne.
Jos kysyisimme 100 miespuoliselta (ja usein seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaaliselta) vaatesuunnittelijalta heidän naisihannettaan, se todennäköisesti olisi samantapainen kuin mitä naiset pitävät keskimäärin yleisenä naisihanteena.
Kuitenkin, jos kysymme 100 heteromieheltä miltä heidän naisihanteensa näyttäisi, saisimme vastaukseksi todennäköisesti kymmenkunta erilaista naistyyppiä -- vain harvan ihannenaisella olisi tyypillinen catwalkeilla ja mainoskuvissa nähtävä naisvartalo. Samoin kävisi jos kysyisimme 100 naiselta heidän MIESihannettaan.
---
Miksi kukaan haluaisi että hänellä olisi tietynlainen "ihannekroppa"? Ainoa jotenkin järkevä selitys olisi mielestäni se, että haluamme miellyttää vastakkaista sukupuolta, jotta pääsisimme heidän kanssaan seksuaaliseen kanssakäymiseen ja parisuhteeseen, jotta sukumme jatkuisi.
Vai mitä?
Kuitenkin on niin, että mediassa esillä oleva langanlaiha naisen "ihannevartalo" ei kiihota ja houkuttele seksuaalisesti kovinkaan montaa heteromiestä.
Toisin sanoen tavoitellessamme mallivartaloa tavoittelemme vartaloa, jota käytännössä osaavat arvostaa vain toiset naiset ja (usein homoseksuaaliset) vaatesuunnittelijat.
Kiva.
Kysymys: mitä konkreettista hyötyä sinulle olisi siitä, että vartalosi olisi kuin valokuvamalleilla? (Ellet aio itse työskennellä valokuvamallina.) Kroppasi ei välttämättä tuo sinulle yhtään enempää kosiskelijoita kuin nykyinen vartalosi (koska vain pieni joukko miehiä pitää mallivartaloista). Kyllä, toiset naiset saattavat kadehtia sinua enemmän, mikä toki voi hivellä jonkun mieltä, mutta se ei tuo sinulle lisää rakkautta, rahaa, terveyttä tai aitoja ystäviä.
Toinen kysymys: jos olet jo onnellisesti parisuhteessa ja kumppanisi rakastaa sinua, luuletko että hän rakastaisi sinua enemmän jos olisi laihempi? Jos vastasit myöntävästi, mieti uudestaan. EIkö ole pelottavaa olla suhteessa, jossa rakkauden määrä riippuu ulkonäöstäsi?
-----------
Toinen ajatus:
Mitäpä jos yksi syy naisten heikompaan asemaan työelämässä on se, että he keskittyvät miehiä enemmän muiden naisten kanssa ulkonäöllä kilpailuun kuin omien henkisten ominaisuuksien kehittämiseen? Ennen kuin alatte protestoida, niin miettikää hetki sitä miten paljon olette käyttäneet aikaa ja energiaa laihduttamiseen tai laihduttamisen ajatteluun. Entä kampaajalla käyntiin? Tai uusien vaatteiden hankkimiseen? Tai meikkeihin ja meikkaamiseen?
Katsokaa lähipiirinne ja työpaikkojenne ns. menestyneitä miehiä. Miten paljon he ovat käyttäneet aikaa ulkonäkönsä puunaamiseen? Jos he käyvät salilla, golfaamassa, juoksemassa jne., he eivät keskustele kavereidensa kanssa selluliittivoiteista, laihduttamisesta, raskausarvista ja muusta "tärkeästä".
En tarkoita etteikö ulkonäöstään saisi huolehtia, mutta varsinkin jatkuvaan laihduttamiseen ja laihdutuksen ja ulkonäön ajattelemiseen käytetyn energian olisi EHKÄ voinut suunnata johonkin hyödyllisempään? Sama koskee ruokaa.
Tänään tajusin yhtäkkiä (tai jälleen kerran?) miten paljon energiaa laihduttaminen, laihduttamisen ajatteleminen ja toisaalta ruoan ympärillä pyöriminen (= yritykset välttää herkkuja, ahmiminen ja ahmimisen jälkeinen morkkis) on aiemmin vienyt energiaani. Kun aloin miettiä tarkemmin, tajusin että viimeisten kuukausien aikana olen tehnyt paljon enemmän asioita kuin aikaisemmin. Okei, kaikki tekemäni jutut eivät ole olleet välttämättä kovinkaan hyödyllisiä, mutta kylläkin hyvin viihdyttäviä. :-)
No, nämä olivat vain mieleeni juolahtaneita ajatuksia, jotka varmaan kehittyvät lähipäivinä eteenpäin.
Ja pakolliset disclaimerit:
Joo, ei välttämättä ole pelkästään naisen "oma vika", että heidän keskimäärinen tulotasonsa jne. on heikompi kuin miehillä, mutta en usko myöskään että kyse olisi pelkästään patriarkaalisesta salaliitosta naisten alistamiseksi. Esim. olen alalla, jossa valtaosa työntekijöistä ja päättäjistä on miehiä. Siitä huolimatta itselläni on enemmän töitä kuin monilla miespuolisilla opiskelukavereillani. En lähde tässä analysoimaan syitä ns. menestykseeni, mutten usko että sillä on mitään tekemistä suuntaan tai toiseen (ts. ei hyötyä, muttei haittaakaan).
Ja joo, on biologinen totuus että miehet ja naiset ovat erilaisia. Esimerkkinä tästä on tutkimus, jossa sukupuolen vaihdokseen valmistautuvalle naiselle alettiin antaa testosteronia pistoksina. Ennen pistosten saamista hänelle tehtiin erinäisiä psykologisia testejä. Kuuden kuukauden testosteronikuurin jälkeen hänelle tehtiin täsmälleen samat testit. Tutkijoiden hämmästykseksi naisen kyky tunnistaa tunnetiloja ihmisten kasvoja esittävistä valokuvista sekä kielellinen assosiaatiokyky oli heikentynyt testosteronin myötä, toisaalta hänen avaruudellinen hahmotuskykynsä oli parantunut. Lisäksi naisten ja miesten aivoissa on ihan rakenteellisia eroja.
Sen lisäksi eri tutkimuksissa on voitu havaita että tyttöjä ja poikia kasvatetaan eri tavoin ja heihin suhtaudutaan eri tavoilla. Esim. eräässä tutkimuksessa ihmisille sanottiin ensin että eräs vauva on tyttö. Kun tutkittavat pääsivät hoitamaan lasta, he puhuivat lapselle korkeammalla ja hiljaisemmalla äänellä heijasivat lasta pehmeämmin jne. kuin jos heille kerrottiin (samasta lapsesta), että vauva oli poika.
Ts. on mahdollista että niin biologia, kasvatus kuin varhaislapsuudesta asti saatu "palaute" muilta ihmisiltä tekee naisille "luontaisesti" vaikeammaksi olla ylpeitä itsestään, ignoroida muiden mielipiteitä ja miksei jopa toimia yhdessä toisten naisten kanssa yhteisen hyvän eteen. Tämä ei mielestäni tarkoita sitä, ettemmekö silti voisi yrittää parantaa omaa suhdettamme itseemme ja toisiin naisiin sekä sitä kautta tehdä elämästämme helpompaa ja asemastamme yhteiskunnassa aidosti (= taloudellisesti) tasa-arvoisempaa. Sen tiedostaminen, ettei vika ole välttämättä vain muissa (= miehissä) on mielestäni ensimmäinen vaatimus muutokselle.
---
Ja vielä: rehellisyyden nimissä en itse koe olevani mitenkään alistetussa asemassa. En koe että minua esineellistetään. En pelkää, vihaa tai halveksi miehiä. Minusta on hauskaa tehdä töitä niin miesten kuin naisten kanssa.
Loppuhehkutus:
Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut erityistä solidaarisuutta naisia kohtaan. Huomaan ajattelevani että on ihan yksi hailee mitä suomalaiset miehet ajattelevat itsestään ja miten he viihtyvät kehossaan. Sen sijaan toivon jostain käsittämättömästä syystä että suomalaiset naiset oppisivat rakastamaan ja arvostamaan itseään. Käsittämätöntä siksi, että minun elämäni kannalta on ihan sama vaikka kaikki suomalaiset naiset vihaisivat itseään. Mietin miksi tunnen niin voimakkaasti niin suurta ja syvää sympatiaa kaikkia Suomen naisia kohtaan. En ole tuntenut aiemmin niin. Uskon tuntemusteni johtuvan siitä, että olen täällä netissä saanut tutustua moniin upeisiin naisiin. Eri-ikäisiin, -kokoisiin ja erilaisen taustan omaaviin naisiin. Teihin. Kiitos siitä!
(Joo, tiedän kuulsotavani melodramaattiselta tai ainakin patteettiselta, mutta oikeasti olisin halunnut käyttää vielä enemmän ylisanoja :-).
...Ja vielä psyykkaus
Hei, te olette hyviä tyyppejä, hienoja ihmisiä, upeita aikuisia naisia. Jos teistä ei tunnu siltä, asialle pitää tehdä jotain!
Unohdetaan keinotekoiset ja turhat "vartaloihanteet". Huomataan miten hyviä tyyppejä me olemme. Lopetetaan turha laihduttaminen. Opetellaan suhtautumaan ruokaan neutraalisti. Käytetään vapautunut energia kaikkeen kivaan ja hyödyllisempään. Ollaan toisillemme solidaarisia. Parannetaan yhdessä taloudellista tilannetta ja vaikutusasemaamme. Toistakaa perässäni: me pystytään siihen! :-D
(Okei, olen juonut tänään jo kaksi tölkkiä sokeritonta RedBullia :-).
Tsemppiä!
Posted at 10:39 PM Read More
Ti - Helmikuu 10, 2004
Atkins kuoli ylipainoisena
Atkins painoi kuollessaan n. 117 kg, kun hänen
pituutensa oli vain vajaat 183 cm. Toisin sanoen hänen painoindeksinsä
oli 35. Hän oli kärsinyt ilmeisesti ennen kuolemaansa korkeasta
verenpaineesta ja mahdollisesti saanut jopa sydäninfarktin. Atkinsin
perikunta & co tietysti kieltää moiset väitteet (eikä
ihme, olisi bisneksen kannalta kurjaa jos kävisi ilmi että edes
Atkinsin dieetin kehittäjä ei pysynyt kondiksessa
dieetillään). Atkinsin lesken mielestä Atkinsin dieetillä ei
ollut mitään tekemistä miehen ylipainon ja sydän- ja
verensuonitautien kanssa... Jep
jep.
Eka juttu jonka luin aiheesta [via Kris ]
Erityisen osuva juttu , jossa todetaan että jo tammikuussa New Yorkin pormestari suututti Atkinsin lesken toteamalla julkisesti että Atkins oli kylläkin reilusti ylipainoinen -- ja että toisin kuin Atkinsin viralliset tiedottajat väittävät, Atkins ei voinut saada koomassa enempää kuin 5 kiloa lisää painoa turvotuksen vuoksi (Atkinsin edustajat puhuvat lähemmäs 30 kilosta -- siis 30 litrasta nestettä... hehhhehee.... :-D)
EDIT: huom! Mielestäni erityisen huvittavaa on nimenomaan Atkinsin perillisten käytös, ei niinkään Atkinsin ylipaino/sydänongelmat.
----
Ja joo, edelleenkin oikein noudatettuna (eläinrasvat minimissä, kasvikset maksimissa jne.) Atkins ei ole suorastaan epäterveellinen terveille ihmisille ja joidenkin elämäntilanteeseen/mieltymyksiin se näyttää todellakin olevan paras dieetti, vaikka herra Atkins ei sillä itse hoikkana ja terveenä pysynytkään... :-)
Ja vielä selvennykseksi: itse en suosittele Atkinsia kenellekään, koska hiilarien karsiminen (myös ylläpitovaiheessa, laihdutusvaiheesta nyt puhumattakaan) niin vähiin on turhaa, koska väärin noudattaminen (runsaasti eläinrasvoja jne.) voi olla fataalia ja koska dieetin teoriapohja on hutera (= perustelut ovat väärät, vaikka lopputuloksena on laihtuminen).
----
Keskustele
Eka juttu jonka luin aiheesta [via Kris ]
Erityisen osuva juttu , jossa todetaan että jo tammikuussa New Yorkin pormestari suututti Atkinsin lesken toteamalla julkisesti että Atkins oli kylläkin reilusti ylipainoinen -- ja että toisin kuin Atkinsin viralliset tiedottajat väittävät, Atkins ei voinut saada koomassa enempää kuin 5 kiloa lisää painoa turvotuksen vuoksi (Atkinsin edustajat puhuvat lähemmäs 30 kilosta -- siis 30 litrasta nestettä... hehhhehee.... :-D)
EDIT: huom! Mielestäni erityisen huvittavaa on nimenomaan Atkinsin perillisten käytös, ei niinkään Atkinsin ylipaino/sydänongelmat.
----
Ja joo, edelleenkin oikein noudatettuna (eläinrasvat minimissä, kasvikset maksimissa jne.) Atkins ei ole suorastaan epäterveellinen terveille ihmisille ja joidenkin elämäntilanteeseen/mieltymyksiin se näyttää todellakin olevan paras dieetti, vaikka herra Atkins ei sillä itse hoikkana ja terveenä pysynytkään... :-)
Ja vielä selvennykseksi: itse en suosittele Atkinsia kenellekään, koska hiilarien karsiminen (myös ylläpitovaiheessa, laihdutusvaiheesta nyt puhumattakaan) niin vähiin on turhaa, koska väärin noudattaminen (runsaasti eläinrasvoja jne.) voi olla fataalia ja koska dieetin teoriapohja on hutera (= perustelut ovat väärät, vaikka lopputuloksena on laihtuminen).
----
Keskustele
Posted at 12:02 AM Read More
Ma - Helmikuu 9, 2004
TAMMIKUUN raportti
Aaah, home sweet home ja jälleen toimiva
nettiyhteys... :-) Eli jos joku on ihmetellyt hiljaisuuttani viikonlopun aikana,
niin nettiyhteys oli perjantaista alkaen poikki ja sunnuntaista maanantaihin
olin CMS-risteilyllä.
Eka kuukausi elämää Kutri kuntoon -teemavuoden jälkeen on takana. Ja hyvinhän se meni, olosuhteisiin nähden. Olosuhteet tarkoittavat jatkuvaa kiirettä, lievää stressiä ja paria yllättävää shokkia.
Aiemmin tällaisessa tilanteessa olisin "lohduttanut" itseäni epäterveellisillä herkuilla, tällä kertaa sellaisia ei ole edes tehnyt mieli, vaikka jopa pariin otteeseen "tarjosin" itselleni siihen mahdollisuuden (ts. pariinkin otteeseen seisoskelin herkkuhyllyjen edessä kokeilemassa josko tekisi mieli ostaa jotain -- ei tehnyt). Ihmeiden aika ei ole ohi.
Liikunnat ovat pysyneet kutakuinkin messissä, mutta enemmän tai vähemmän kevyemmässä muodossa. Säiden huononeminen tammikuun viimeisenä viikkona ei houkutellut ulos. Eli tammikuu meni etupäässä pilateksen ja jossain määrin sauvakävelyn ja punttitreenin merkeissä. Nyt kiireiden hieman helpottuna olisi taas tarkoitus panostaa enemmän muuhunkin liikuntaan kuin pilatekseen (vaikka se edelleen onkin ykköslempilajini).
-----
Mistä tuli mieleeni -- joku jossain ihmetteli kun sivuillani puhutaan vaan pilateksesta ja punttitreenistä (ko. tyypiltä oli mennyt sauvakävelyintoni ohi) eikä esim. hiihdosta tai metsässä samoilusta tms. No, syksyllä taisin intoilla jopa metsäretkistä, mutta siis -- todellakin suosittelen jokaiselle kaikkea mahdollista liikuntaa ja nimenomaan monipuolista liikuntaa (niin vastusharjoittelua, aerobista harjoittelua, taitolajeja kuin venyttely-tyyppistä liikuntaa). Koska nämä ovat minun henkilökohtaiset sivuni, intoilen täällä enemmän niistä lajeista, joista itse pidän ja joita itse harrastan kuin lajeista, joita en syystä tai toisesta harrasta. Tällä hetkellä lempilajeihini kuuluu pilates, keskiraskas punttitreeni (suosikkiliike: penkkipunnerrus) ja sauvakävely. Todennäköisesti mieltymykseni tulevat vuodenajan, elämäntilanteen ja mielialan mukaan muuttumaan vielä monesti tämän vuoden ja elämäni aikana. (Esim. hiihdon aloittamista olen suunnitellut vuoden alusta alkaen, mutten ole saanut itseäni lähellekään suksikauppaa. Samoin olen jo pidempään yrittänyt psyykata itseäni osallistumaan ohjatuille liikuntatunneille, mutten ole ehtinyt/saanut aikaiseksi. )
POINTTI: se, etten hehkuta täällä juurikaan muita lajeja ei tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi vähintään yhtä hyviä, hauskoja ja kiinnostavia -- ainoastaan sitä, etten juuri nyt harrasta niitä eivätkä ne siksi ole niin mielessä.
----
Kiire/stressi on siis vaikuttanut ruokavaliooni lähinnä niin, että syömisten kokonaismäärä on jäänyt vähiin. Ruokailuvälit ovat välillä venähtäneet turhan pitkäksi, mutta yllättäen nälänsietokykyni on parantunut: pitkäkään syömättömyys ei aiheuta itkuraivareita tms. vain uupumusta.
Kun syömiset ovat jääneet vähemmäksi, olen yrittänyt panostaa sitäkin enemmän niiden laatuun -- kasviksia, proteiinia ("oikeana ruokana" ja osin proteiinilisinä), hyvää rasvaa, kaurapuuroa, jne.) Yhä selvemmin huomaan miten suhteeni ruokaan on muuttunut vähän samantapaiseksi kuin vaikkapa suhteeni hampaidenpesuun. Ja kyllä, se tuntuu kummalliselta.
----
Tammikuun statistiikkaa::
(Loppuraportin paino: 67,9 kg)
Alin mitattu paino (en todellakaan viitsi punnita joka päivä :-): 67,1 kg
Viimeisen viikon useimmiten mitattu paino: 67,3 kg
Mitat (muutos loppuraporttiin nähde):
Rinta päältä: 84 cm (-3 cm)
Rinta alta: 72 cm (0 cm)
Vyötärö kapein kohta: 62 cm (-1 cm)
Vyötärö napa: 68 cm (-1 cm)
Lantio: 91 cm (0 cm)
Reisi vasen: 52,5 cm (-1 cm)
Reisi oikea: 53 cm (-1 cm)
Pohje vasen: 34,5 cm (-0,5 cm)
Pohje oikea: 35,5 cm (0 cm)
Käsivarsi vasen: 24,5 cm (-0,5 cm)
Käsivarsi oikea: 24 cm (-1 cm)
Hauis vasen: 28 cm (-0,5 cm)
Hauis oikea: 27,5 cm (-0,5 cm)
(Käsivarsi = käsivarsi suorana ja rentona, hauis = käsivarsi koukistettuna eli hauis jännitettynä)
----
Hassua on myös huomata ettei toi laihtuminen juurikaan liikuta. Ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen, kun ekaa kertaa näin noi lähemmäs 67 kg menevät lukemat oli "jaaha, syömiset on jäänyt vähiin". Ts. ennen olisin ollut onneni kukkuloilla.
----
Eli hyvin menee, mutta menköön. Ei kyllä pelota yhtään että lihoisin tms. koska (terveelliset) valinnat joita nykyään teen käyvät automaattisesti ja ajattelematta ja edes suuren stressin hetkellä ei tee mieli tarttua suklaalevyyn tai pullapussiin. Ja joo, olen jo nyt aloittanut psyykkauksen, että jos joskus hamassa tulevaisuudessa tulen raskaaksi, syön myös silloin terveellisesti -- ihan jo lapsen takia. Ja vinkki: luotettavien lähteiden mukaan oikealla syönnillä voi vähentää myös tyypillisiä raskausajan mielitekoja.
---
Keskustele
Eka kuukausi elämää Kutri kuntoon -teemavuoden jälkeen on takana. Ja hyvinhän se meni, olosuhteisiin nähden. Olosuhteet tarkoittavat jatkuvaa kiirettä, lievää stressiä ja paria yllättävää shokkia.
Aiemmin tällaisessa tilanteessa olisin "lohduttanut" itseäni epäterveellisillä herkuilla, tällä kertaa sellaisia ei ole edes tehnyt mieli, vaikka jopa pariin otteeseen "tarjosin" itselleni siihen mahdollisuuden (ts. pariinkin otteeseen seisoskelin herkkuhyllyjen edessä kokeilemassa josko tekisi mieli ostaa jotain -- ei tehnyt). Ihmeiden aika ei ole ohi.
Liikunnat ovat pysyneet kutakuinkin messissä, mutta enemmän tai vähemmän kevyemmässä muodossa. Säiden huononeminen tammikuun viimeisenä viikkona ei houkutellut ulos. Eli tammikuu meni etupäässä pilateksen ja jossain määrin sauvakävelyn ja punttitreenin merkeissä. Nyt kiireiden hieman helpottuna olisi taas tarkoitus panostaa enemmän muuhunkin liikuntaan kuin pilatekseen (vaikka se edelleen onkin ykköslempilajini).
-----
Mistä tuli mieleeni -- joku jossain ihmetteli kun sivuillani puhutaan vaan pilateksesta ja punttitreenistä (ko. tyypiltä oli mennyt sauvakävelyintoni ohi) eikä esim. hiihdosta tai metsässä samoilusta tms. No, syksyllä taisin intoilla jopa metsäretkistä, mutta siis -- todellakin suosittelen jokaiselle kaikkea mahdollista liikuntaa ja nimenomaan monipuolista liikuntaa (niin vastusharjoittelua, aerobista harjoittelua, taitolajeja kuin venyttely-tyyppistä liikuntaa). Koska nämä ovat minun henkilökohtaiset sivuni, intoilen täällä enemmän niistä lajeista, joista itse pidän ja joita itse harrastan kuin lajeista, joita en syystä tai toisesta harrasta. Tällä hetkellä lempilajeihini kuuluu pilates, keskiraskas punttitreeni (suosikkiliike: penkkipunnerrus) ja sauvakävely. Todennäköisesti mieltymykseni tulevat vuodenajan, elämäntilanteen ja mielialan mukaan muuttumaan vielä monesti tämän vuoden ja elämäni aikana. (Esim. hiihdon aloittamista olen suunnitellut vuoden alusta alkaen, mutten ole saanut itseäni lähellekään suksikauppaa. Samoin olen jo pidempään yrittänyt psyykata itseäni osallistumaan ohjatuille liikuntatunneille, mutten ole ehtinyt/saanut aikaiseksi. )
POINTTI: se, etten hehkuta täällä juurikaan muita lajeja ei tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi vähintään yhtä hyviä, hauskoja ja kiinnostavia -- ainoastaan sitä, etten juuri nyt harrasta niitä eivätkä ne siksi ole niin mielessä.
----
Kiire/stressi on siis vaikuttanut ruokavaliooni lähinnä niin, että syömisten kokonaismäärä on jäänyt vähiin. Ruokailuvälit ovat välillä venähtäneet turhan pitkäksi, mutta yllättäen nälänsietokykyni on parantunut: pitkäkään syömättömyys ei aiheuta itkuraivareita tms. vain uupumusta.
Kun syömiset ovat jääneet vähemmäksi, olen yrittänyt panostaa sitäkin enemmän niiden laatuun -- kasviksia, proteiinia ("oikeana ruokana" ja osin proteiinilisinä), hyvää rasvaa, kaurapuuroa, jne.) Yhä selvemmin huomaan miten suhteeni ruokaan on muuttunut vähän samantapaiseksi kuin vaikkapa suhteeni hampaidenpesuun. Ja kyllä, se tuntuu kummalliselta.
----
Tammikuun statistiikkaa::
(Loppuraportin paino: 67,9 kg)
Alin mitattu paino (en todellakaan viitsi punnita joka päivä :-): 67,1 kg
Viimeisen viikon useimmiten mitattu paino: 67,3 kg
Mitat (muutos loppuraporttiin nähde):
Rinta päältä: 84 cm (-3 cm)
Rinta alta: 72 cm (0 cm)
Vyötärö kapein kohta: 62 cm (-1 cm)
Vyötärö napa: 68 cm (-1 cm)
Lantio: 91 cm (0 cm)
Reisi vasen: 52,5 cm (-1 cm)
Reisi oikea: 53 cm (-1 cm)
Pohje vasen: 34,5 cm (-0,5 cm)
Pohje oikea: 35,5 cm (0 cm)
Käsivarsi vasen: 24,5 cm (-0,5 cm)
Käsivarsi oikea: 24 cm (-1 cm)
Hauis vasen: 28 cm (-0,5 cm)
Hauis oikea: 27,5 cm (-0,5 cm)
(Käsivarsi = käsivarsi suorana ja rentona, hauis = käsivarsi koukistettuna eli hauis jännitettynä)
----
Hassua on myös huomata ettei toi laihtuminen juurikaan liikuta. Ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen, kun ekaa kertaa näin noi lähemmäs 67 kg menevät lukemat oli "jaaha, syömiset on jäänyt vähiin". Ts. ennen olisin ollut onneni kukkuloilla.
----
Eli hyvin menee, mutta menköön. Ei kyllä pelota yhtään että lihoisin tms. koska (terveelliset) valinnat joita nykyään teen käyvät automaattisesti ja ajattelematta ja edes suuren stressin hetkellä ei tee mieli tarttua suklaalevyyn tai pullapussiin. Ja joo, olen jo nyt aloittanut psyykkauksen, että jos joskus hamassa tulevaisuudessa tulen raskaaksi, syön myös silloin terveellisesti -- ihan jo lapsen takia. Ja vinkki: luotettavien lähteiden mukaan oikealla syönnillä voi vähentää myös tyypillisiä raskausajan mielitekoja.
---
Keskustele
Posted at 11:58 PM Read More
Pe - Helmikuu 6, 2004
Arkistojen aarteita...
Pitkän ajatusketjun tuloksena päädyin
lukemaan koneelleni tallentamia vanhoja Verkkoklinikan aikaisia viestejä.
Poistin ne palstalta jättäessäni sen, mutta otin tosiaan kopsut
omalle koneelle. Ajattelin jakaa kanssanne pari "helmeä" vuodelta 2001
jolloin tosiaan vannoin Painonvartijoiden ja Pointsien nimeen. Ehkä
nämä antavat teillekin perspektiiviä siitä, miten paljon
ajatusmaailmani on muuttunut -- ja että tosiaan itse olen ehkä ollut
joskus samassa pisteessä kuin jotkut teistä nyt... Olkaa
hyvä!
15.7.2001
Ööööh...
Tästä ei nyt tullut mikään maailman terveellisin päivä -- rippijuhlissa lankesin pullaan (onneksi ne olivat pieniä) ja mikä pahinta, käydessämme tutustumassa Santahaminan varuskuntaan, jossa veljeni aloitti viikko sitten palveluksensa, sorruin jaffaan (ihan originaaliin) ja sotkun/soden MUNKKIIN (ei se edes ollut niin hyvää kuin kuvittelin :-(, 7 pistettä). Kun vielä huomioi että viime yönä tulin mässäilleeksi mustikkapiirakalla, niin siinä ne tän päivän pisteet sitten kutakuinkin menivätkin makeaan. >HUOKAUS<
No, huomenna on päivä uus ja ensi yönä pisteet taas nollautuvat. :-)
Toim.huom. Joo ja hienosti pysyttiin pisteillä...
24.7.2001
"Painonvartijoihin meno ja "kehtaaminen", siellä ne on vaan iloisia, jos joku tulee takaisin -- et ole todellakaan ainoa, joka joutuu aloittamaan uudestaan. Itse en viitsinyt tällä kertaa mennä enää ryhmään, koska ne perusjutut (maitotuotteet ja liikunta vahvistavat luustoa, varo piilorasvaa jne.) tuli jo ekalla kerralla.
Viime kesän ja talven aikana mun paino nousi 7 kiloa, vaikka mä edellisellä laihdutuskerralla olin oppinut suhteellisen terveille elämäntavoille (ei voita leivälle, kevyempää jugurttia jne.).
KYLLÄSTYMINEN/KURINPALAUTUS: itselläni homma on pysynyt hanskassa sillä että aamiaisella syön kevyesti (2-3 pistettä), sitten panostan lounaaseen -- kokkaan ja kokeilen. Kun jättää lihan pois, säästää pisteitä. Kun hillitön hyvänikävä iskee, ostan yhden pullan tai allryte-suklaapatukan tai mansikoita tai juon Valion sokerittomia marjakeittoja. Syömällä pelkkää kasvisruokaa (esim. pottua ja wokkivihanneksia) säästää hyvin pisteitä seuraavaan päivään. Välillä voi pitää viikkoja, jolloin päättää että nyt ei painon tartte pudota, muttei se saa noustakaan (vrt. "tasapainoiluvaihe"). Tai että tällä viikolla se ei putoa kuin pari sataa grammaa, mutta so what."
Toim.huom. pyydän kiinnittämään erityisesti huomiota tohon "kun jättää lihan pois, säästää pisteitä" -läppään... :-D
23.7.2001
JAMAIS (eikös se tarkoita "ei koskaan"?): Sun aineenvaihduntas on takuulla hidastunut tolla tahdilla. Itse syön painonvartijoiden mukaan (n. 1200 kcal) ja juon lisäksi DynaSvelte-kahvia. Paino on pudonnut 600 g - 2,1 kg viikossa. Enkä ole vielä edes lisännyt liikuntaa. Sinuna ottaisin ZENBUDDHALAISEN-asenteen niihin nesteisiin, eli alkaisin syödä sen 1200 kcal (suosittelen painonvartijoiden menetelmää, ymmärrettävä, luotettava, varma -- pelkkä tän palstan lukeminen ja ostajanoppaan hankkiminen voi riittää), pitäisin ruokapäiväkirjaa ja psyykkaisin itseni ajattelemaan niistä (aluksi mahdollisesti tulevista) turvotuksista: "TÄMÄ ON VÄLIAIKAISTA, TÄMÄ ON PAKKO KÄRSIÄ TÄYDELLISEN TULOKSEN SAAVUTTAMISEKSI". Sitten kun elimistösi alkaa uskoa ettet ole kuolemassa nälkään ja lopettaa energian hamstrauksen, paino alkaa varmasti tippua.
Toim. huom. Vähänkö repesin äsken lukiessani tämän kirjoituksen uudestaan. Hehehehehee... Ou ziisus kun olen ollut pihalla! :-D Joo ja toi 1200 kcal oli tuolloin vain arvio, oikeasti söin n. 900-1100 kcal.
19.7.2001
MASISSYÖMINEN (olen lukenut sen nyt joka IKINEN kerta "maissisyöminen", olin lukenut vaikka kuinka monta viestiä ennen kuin tajusin lukea sen uudestaan... lukihäirä? :-): itse asiassa, kun masennus iskee kunnolla, se vie mut sängynpohjalle, eikä edes ruoka maistuu, paitsi tietysti suklaa (mutta se kyllä maistuu aina). Sen sijaan varsinainen perisyntini on PITKÄSTYMISSYÖMINEN. Sen saan kuriin vain pitämällä jää- ja ruokakaapit tyhjänä kaikesta liian helposti naposteltavasta. Toinen ongelmani on HEMMOTTELUSYÖMINEN tyyliin pullakahvit cafe Esplanadessa (siellä pullat ovat pohjapinta-alaltaan Painonvartijoiden ostajan oppaan kokoisia. Vähintään.) tai suklaapatukka kaupassa käydessä.
...
TIEDÄN ihan hyvin että olen (nykyään) viehättävä, nykyinen poikaystävä rakastaa ja haluaa minua jne., mutta silti aina silloin tällöin tulee sellainen olo että yök miten ruma ja läski ja epäseksikäs ja tyhmä/lahjaton olen ja että eihän musta KUKAAN voi pitää. No, ehkä se on ihan inhimillistä ja jos itsetunto paranee samaa tahtia mitä se on viimeisen vuoden (ja parin terapiakerran) jälkeen parantunut, niin viiden vuoden päästä mä olen lähes sietämättömän itsevarma... :-)
Toim.huom. Ahmimiskohtauksista en viitsinyt mainita mitään... Ja nyt mä sitten olen sietämättömän itsevarma -- eikä siihen mennyt kuin kolme vuotta! :-)
17.7.2001
LIIKUNTAGALLUP: kamalaa, miten musta(kin) näyttää että kaikki täällä ovat yliliikunnallisia? Oikein hävettää tunnustaa, että itse en erityisemmin nauti oikein mistään liikunnasta (yksi poikkeus on, kerron kohta) -- varsinkin aerobicit ja vastaavat ovat ihan kauhistuksia: olen pienestä saakka ollut huomattavan kömpelö motorisesti, minkä takia mulla on ollut (myös hoikkana) ongelmia oppia liikesarjoja ulkoa. Reilu vuosi sitten kokeilin astanga(?)-joogaa -- kamala ja nolo kokemus, kun en millään muistanut missä järjestyksessä mikäkin tehtiin, vaikka ohjaaja näytti nenän edessä. :-( Kuntosalilla jaksan käydä aina kuukauden (max!) kerrallaan, kun se on niiiiin tylsää.
No, se ainoa harrastus, jota jaksan harrastaa viikosta ja kuukaudesta toiseen on RATSASTUS. Ratsastin 9-14-vuotiaana ja olipa mulla pari vuotta oma hevonenkin. Hevosen jouduttua makkaraksi ja äidin taloudellisesti tiukalle avioeron myötä jouduin lopettamaan harrastuksen 11 vuodeksi, kunnes muutimme maalle ja löysin naapurissa olevalta tallilta hevosia, jota saan käydä ratsastamassa niin paljon kuin sielu sietää (ja vielä ilmaiseksi, jipii! :-).
Eli viime lokakuusta saakka olen käynyt tallilla 1-5 kertaa viikossa. No, nyt varsinainen hoitohevoseni on miehelässä, eikä toisten hevosten kanssa touhuaminen ole yhtä kivaa (kun niihin ei ole vielä tunnesidettä :-).
Viime viikolla kävin tallilla vain kerran, ehkä tällä viikolla saan itsestäni enemmän irti. En ole mistään löytänyt ratsastuksen kalorimääriä, vaikka varmaan se riippuu aika lailla siitä, miten kovasti joutuu työskentelemään. Koska tallillakäyntiini kuuluu myös hevosen haku tarhasta (päivästä riippuen joutuu roikkumaan narussa tai kiskomaan hevosta perässä), harjaus (mutakylvyn jälkeen voi viedä tunninkin muuttaa mutalisko uljaaksi ratsuksi), ratsastus, hevosen loppuharjaus yms., olen laskenut itselleni 4 pistettä per tallilla käynti. Yleensä siellä menee 2-4 tuntia.
Toinen liikuntalaji, jota olen jaksanut ajoittain harjoittaa enemmänkin on KÄVELY.
---
Olen iltasyöppö, niinpä syön aamulla mielikuvituksettomasti muroja ja jugurttia tai jugurttia tai ruispuuroa ja mustikkakeittoa ja käytän näin vain pari pistettä. Sitten yritän sinnitellä lounasaikaan asti, jolloin nyt teholaihiksen aikaan luvassa on yleensä perunaa ja jotain muuta tai broileri- tai tonnikalasalaattia. Sitten yritetään selvitä alkuiltaan, jolloin alan tuhota pisteitäni. Paahdettu ruisreal-vadelmahillolla maistuu varsinkin viileällä ilmalla teen kanssa. Niitä saa syödä aika monta. Joskus saatan varata illaksi jopa korvapuustin. Välinälätykseen ja -syöpötykseen käytän sokerittomia marjakeittoja, Danone vitaplus-jugurttia tai omenia. Niin ja nyt kesällä mansikoita.
Toim.huom. eli en tosiaankaan ole aina tykännyt liikunnasta. Ratsastus jäi kun vakiratsu lähti ensin toiselle puolelle Suomea, sittemmin autuaammille laukkamaille. Nyyh. Ja nykyään tulee kyllä syötyä tasaisesti pitkin päivää, eikä illalla tee mieli ahmia.
26.7.2001
Aamuyöllä:
(*) Omaa läskinapaa. Ei hitto, paino on pysynyt siellä 69:n kieppeillä jo VIIKON! Tänään iski turhautuminen ja syväketutus ja saunassa jo vähän itkeä tillitinkin poikaystävälle. Alkaa usko loppua kun paino ei tipu ja näytän aina vaan läskiltä vaikka kuinka oon pysynyt pisteillä!
No, ei kyllä tee yhtään mieli silti lyödä lekkeriksi ja alkaa syöpötellä. H&M:n sovituskoppi ja Sardinian biitsit häämöttävät sieluni simissä. On siis pakko lisätä liikunta repertuaariin.
---
Iltapäivällä:
Kiitos tsemppauksesta, tosin sekä salin vetäjä että kunto-ohjelman tekijä eivät uskaltaneet luvata mitään ihmeellisiä tuloksia 8 viikossa ja kumpikin teki hyvin selväksi sen, että esim. reisilihasten treenaus ei sulata rasvaa juuri reisistä, vaan rasva sulaa tasaisesti koko kropasta. No, menen silti, lisääntyypä energiankulutus. Vähän kyrsii jo etukäteen tieto siitä, että lihasten kasvaessa painonputoaminen hidastuu. Tyhmää, mutta pienenevä painolukema on ollut paras palkinto. Vartalon kaventumista en nyt todistettavasti pysty näkemään ja vaikka sentin kaventuminen olisi iso, se ei kuulosta siltä. Ah, olenpa todellinen synkkis/kiukku-laihduttaja. Missä positiivisuus? Missä optimismi? Taisi jäädä sinne kauppaan, lehtitelineen eteen?
Toim.huom. Ah, vaaka-addiktiota! :-) Onneksi noi ajat ovat takanapäin.
2.8.2001
Kuuluisat viimeiset sanat aiheesta salilla käyntiin koukuttuminen -- “ei oo mitään pelkoa että niin käy...” :-) Ah ihanaa, mun tarttee tehdä enää 15 kertaa kamala alakroppaohjelma ja 8 kertaa (huomisen jälkeen 7) inha yläkroppaohjelma! (huomatkoo: mä harrastan positiivista ajattelua :-)
Toim.huom. Hahhahhhhhahhaahaa! :-D
31.7.2001
Mutta kun sä näytät tietävän jotain HIILIHYDRAATEISTA ja PROTEIINEISTA, niin kiinnostaisi tietää että mikäköhän niiden merkitys on laihduttavalle. Aloitin eilen tosiaan kuntosalilla ja siellä mä yhtäkkiä pääsin vähän raapaisemaan hiilari/protsku-maailman pintaa.
Eli eiks niin, että hiilihydraatit ovat niin kuin sokereita ja niitä on perunassa ja viljassa. Proteiineja kuulin olevan eläinperäisissä tuotteissa ja senkin opin että proteiineja pitää syödä jos aikoo kovasti lihaksia kasvattaa.
Sitten aika moni on täällä maininnut että puuro, joka siis käsittääkseni on hiilihydraattipitoista (?) ei pitäisi nälkää.
Eli voisko joku viisaampi valistaa mua näiden aineiden merkityksestä laihduttajille. Molemmistahan palaa yhtä lailla painonvartiojiden pojoja, otaksun.
Toim.huom. buahahahahhhaaaaahhahahaaa.... köh... öh. :-D *vakavoituu* Niin etten mäkään aina ole näin paljon tiennyt. :-)
-------
Jees, ehkä huomenna lisää näitä huumorinkukkasia tai sitten ei. Rakastakaa itseänne!
15.7.2001
Ööööh...
Tästä ei nyt tullut mikään maailman terveellisin päivä -- rippijuhlissa lankesin pullaan (onneksi ne olivat pieniä) ja mikä pahinta, käydessämme tutustumassa Santahaminan varuskuntaan, jossa veljeni aloitti viikko sitten palveluksensa, sorruin jaffaan (ihan originaaliin) ja sotkun/soden MUNKKIIN (ei se edes ollut niin hyvää kuin kuvittelin :-(, 7 pistettä). Kun vielä huomioi että viime yönä tulin mässäilleeksi mustikkapiirakalla, niin siinä ne tän päivän pisteet sitten kutakuinkin menivätkin makeaan. >HUOKAUS<
No, huomenna on päivä uus ja ensi yönä pisteet taas nollautuvat. :-)
Toim.huom. Joo ja hienosti pysyttiin pisteillä...
24.7.2001
"Painonvartijoihin meno ja "kehtaaminen", siellä ne on vaan iloisia, jos joku tulee takaisin -- et ole todellakaan ainoa, joka joutuu aloittamaan uudestaan. Itse en viitsinyt tällä kertaa mennä enää ryhmään, koska ne perusjutut (maitotuotteet ja liikunta vahvistavat luustoa, varo piilorasvaa jne.) tuli jo ekalla kerralla.
Viime kesän ja talven aikana mun paino nousi 7 kiloa, vaikka mä edellisellä laihdutuskerralla olin oppinut suhteellisen terveille elämäntavoille (ei voita leivälle, kevyempää jugurttia jne.).
KYLLÄSTYMINEN/KURINPALAUTUS: itselläni homma on pysynyt hanskassa sillä että aamiaisella syön kevyesti (2-3 pistettä), sitten panostan lounaaseen -- kokkaan ja kokeilen. Kun jättää lihan pois, säästää pisteitä. Kun hillitön hyvänikävä iskee, ostan yhden pullan tai allryte-suklaapatukan tai mansikoita tai juon Valion sokerittomia marjakeittoja. Syömällä pelkkää kasvisruokaa (esim. pottua ja wokkivihanneksia) säästää hyvin pisteitä seuraavaan päivään. Välillä voi pitää viikkoja, jolloin päättää että nyt ei painon tartte pudota, muttei se saa noustakaan (vrt. "tasapainoiluvaihe"). Tai että tällä viikolla se ei putoa kuin pari sataa grammaa, mutta so what."
Toim.huom. pyydän kiinnittämään erityisesti huomiota tohon "kun jättää lihan pois, säästää pisteitä" -läppään... :-D
23.7.2001
JAMAIS (eikös se tarkoita "ei koskaan"?): Sun aineenvaihduntas on takuulla hidastunut tolla tahdilla. Itse syön painonvartijoiden mukaan (n. 1200 kcal) ja juon lisäksi DynaSvelte-kahvia. Paino on pudonnut 600 g - 2,1 kg viikossa. Enkä ole vielä edes lisännyt liikuntaa. Sinuna ottaisin ZENBUDDHALAISEN-asenteen niihin nesteisiin, eli alkaisin syödä sen 1200 kcal (suosittelen painonvartijoiden menetelmää, ymmärrettävä, luotettava, varma -- pelkkä tän palstan lukeminen ja ostajanoppaan hankkiminen voi riittää), pitäisin ruokapäiväkirjaa ja psyykkaisin itseni ajattelemaan niistä (aluksi mahdollisesti tulevista) turvotuksista: "TÄMÄ ON VÄLIAIKAISTA, TÄMÄ ON PAKKO KÄRSIÄ TÄYDELLISEN TULOKSEN SAAVUTTAMISEKSI". Sitten kun elimistösi alkaa uskoa ettet ole kuolemassa nälkään ja lopettaa energian hamstrauksen, paino alkaa varmasti tippua.
Toim. huom. Vähänkö repesin äsken lukiessani tämän kirjoituksen uudestaan. Hehehehehee... Ou ziisus kun olen ollut pihalla! :-D Joo ja toi 1200 kcal oli tuolloin vain arvio, oikeasti söin n. 900-1100 kcal.
19.7.2001
MASISSYÖMINEN (olen lukenut sen nyt joka IKINEN kerta "maissisyöminen", olin lukenut vaikka kuinka monta viestiä ennen kuin tajusin lukea sen uudestaan... lukihäirä? :-): itse asiassa, kun masennus iskee kunnolla, se vie mut sängynpohjalle, eikä edes ruoka maistuu, paitsi tietysti suklaa (mutta se kyllä maistuu aina). Sen sijaan varsinainen perisyntini on PITKÄSTYMISSYÖMINEN. Sen saan kuriin vain pitämällä jää- ja ruokakaapit tyhjänä kaikesta liian helposti naposteltavasta. Toinen ongelmani on HEMMOTTELUSYÖMINEN tyyliin pullakahvit cafe Esplanadessa (siellä pullat ovat pohjapinta-alaltaan Painonvartijoiden ostajan oppaan kokoisia. Vähintään.) tai suklaapatukka kaupassa käydessä.
...
TIEDÄN ihan hyvin että olen (nykyään) viehättävä, nykyinen poikaystävä rakastaa ja haluaa minua jne., mutta silti aina silloin tällöin tulee sellainen olo että yök miten ruma ja läski ja epäseksikäs ja tyhmä/lahjaton olen ja että eihän musta KUKAAN voi pitää. No, ehkä se on ihan inhimillistä ja jos itsetunto paranee samaa tahtia mitä se on viimeisen vuoden (ja parin terapiakerran) jälkeen parantunut, niin viiden vuoden päästä mä olen lähes sietämättömän itsevarma... :-)
Toim.huom. Ahmimiskohtauksista en viitsinyt mainita mitään... Ja nyt mä sitten olen sietämättömän itsevarma -- eikä siihen mennyt kuin kolme vuotta! :-)
17.7.2001
LIIKUNTAGALLUP: kamalaa, miten musta(kin) näyttää että kaikki täällä ovat yliliikunnallisia? Oikein hävettää tunnustaa, että itse en erityisemmin nauti oikein mistään liikunnasta (yksi poikkeus on, kerron kohta) -- varsinkin aerobicit ja vastaavat ovat ihan kauhistuksia: olen pienestä saakka ollut huomattavan kömpelö motorisesti, minkä takia mulla on ollut (myös hoikkana) ongelmia oppia liikesarjoja ulkoa. Reilu vuosi sitten kokeilin astanga(?)-joogaa -- kamala ja nolo kokemus, kun en millään muistanut missä järjestyksessä mikäkin tehtiin, vaikka ohjaaja näytti nenän edessä. :-( Kuntosalilla jaksan käydä aina kuukauden (max!) kerrallaan, kun se on niiiiin tylsää.
No, se ainoa harrastus, jota jaksan harrastaa viikosta ja kuukaudesta toiseen on RATSASTUS. Ratsastin 9-14-vuotiaana ja olipa mulla pari vuotta oma hevonenkin. Hevosen jouduttua makkaraksi ja äidin taloudellisesti tiukalle avioeron myötä jouduin lopettamaan harrastuksen 11 vuodeksi, kunnes muutimme maalle ja löysin naapurissa olevalta tallilta hevosia, jota saan käydä ratsastamassa niin paljon kuin sielu sietää (ja vielä ilmaiseksi, jipii! :-).
Eli viime lokakuusta saakka olen käynyt tallilla 1-5 kertaa viikossa. No, nyt varsinainen hoitohevoseni on miehelässä, eikä toisten hevosten kanssa touhuaminen ole yhtä kivaa (kun niihin ei ole vielä tunnesidettä :-).
Viime viikolla kävin tallilla vain kerran, ehkä tällä viikolla saan itsestäni enemmän irti. En ole mistään löytänyt ratsastuksen kalorimääriä, vaikka varmaan se riippuu aika lailla siitä, miten kovasti joutuu työskentelemään. Koska tallillakäyntiini kuuluu myös hevosen haku tarhasta (päivästä riippuen joutuu roikkumaan narussa tai kiskomaan hevosta perässä), harjaus (mutakylvyn jälkeen voi viedä tunninkin muuttaa mutalisko uljaaksi ratsuksi), ratsastus, hevosen loppuharjaus yms., olen laskenut itselleni 4 pistettä per tallilla käynti. Yleensä siellä menee 2-4 tuntia.
Toinen liikuntalaji, jota olen jaksanut ajoittain harjoittaa enemmänkin on KÄVELY.
---
Olen iltasyöppö, niinpä syön aamulla mielikuvituksettomasti muroja ja jugurttia tai jugurttia tai ruispuuroa ja mustikkakeittoa ja käytän näin vain pari pistettä. Sitten yritän sinnitellä lounasaikaan asti, jolloin nyt teholaihiksen aikaan luvassa on yleensä perunaa ja jotain muuta tai broileri- tai tonnikalasalaattia. Sitten yritetään selvitä alkuiltaan, jolloin alan tuhota pisteitäni. Paahdettu ruisreal-vadelmahillolla maistuu varsinkin viileällä ilmalla teen kanssa. Niitä saa syödä aika monta. Joskus saatan varata illaksi jopa korvapuustin. Välinälätykseen ja -syöpötykseen käytän sokerittomia marjakeittoja, Danone vitaplus-jugurttia tai omenia. Niin ja nyt kesällä mansikoita.
Toim.huom. eli en tosiaankaan ole aina tykännyt liikunnasta. Ratsastus jäi kun vakiratsu lähti ensin toiselle puolelle Suomea, sittemmin autuaammille laukkamaille. Nyyh. Ja nykyään tulee kyllä syötyä tasaisesti pitkin päivää, eikä illalla tee mieli ahmia.
26.7.2001
Aamuyöllä:
(*) Omaa läskinapaa. Ei hitto, paino on pysynyt siellä 69:n kieppeillä jo VIIKON! Tänään iski turhautuminen ja syväketutus ja saunassa jo vähän itkeä tillitinkin poikaystävälle. Alkaa usko loppua kun paino ei tipu ja näytän aina vaan läskiltä vaikka kuinka oon pysynyt pisteillä!
No, ei kyllä tee yhtään mieli silti lyödä lekkeriksi ja alkaa syöpötellä. H&M:n sovituskoppi ja Sardinian biitsit häämöttävät sieluni simissä. On siis pakko lisätä liikunta repertuaariin.
---
Iltapäivällä:
Kiitos tsemppauksesta, tosin sekä salin vetäjä että kunto-ohjelman tekijä eivät uskaltaneet luvata mitään ihmeellisiä tuloksia 8 viikossa ja kumpikin teki hyvin selväksi sen, että esim. reisilihasten treenaus ei sulata rasvaa juuri reisistä, vaan rasva sulaa tasaisesti koko kropasta. No, menen silti, lisääntyypä energiankulutus. Vähän kyrsii jo etukäteen tieto siitä, että lihasten kasvaessa painonputoaminen hidastuu. Tyhmää, mutta pienenevä painolukema on ollut paras palkinto. Vartalon kaventumista en nyt todistettavasti pysty näkemään ja vaikka sentin kaventuminen olisi iso, se ei kuulosta siltä. Ah, olenpa todellinen synkkis/kiukku-laihduttaja. Missä positiivisuus? Missä optimismi? Taisi jäädä sinne kauppaan, lehtitelineen eteen?
Toim.huom. Ah, vaaka-addiktiota! :-) Onneksi noi ajat ovat takanapäin.
2.8.2001
Kuuluisat viimeiset sanat aiheesta salilla käyntiin koukuttuminen -- “ei oo mitään pelkoa että niin käy...” :-) Ah ihanaa, mun tarttee tehdä enää 15 kertaa kamala alakroppaohjelma ja 8 kertaa (huomisen jälkeen 7) inha yläkroppaohjelma! (huomatkoo: mä harrastan positiivista ajattelua :-)
Toim.huom. Hahhahhhhhahhaahaa! :-D
31.7.2001
Mutta kun sä näytät tietävän jotain HIILIHYDRAATEISTA ja PROTEIINEISTA, niin kiinnostaisi tietää että mikäköhän niiden merkitys on laihduttavalle. Aloitin eilen tosiaan kuntosalilla ja siellä mä yhtäkkiä pääsin vähän raapaisemaan hiilari/protsku-maailman pintaa.
Eli eiks niin, että hiilihydraatit ovat niin kuin sokereita ja niitä on perunassa ja viljassa. Proteiineja kuulin olevan eläinperäisissä tuotteissa ja senkin opin että proteiineja pitää syödä jos aikoo kovasti lihaksia kasvattaa.
Sitten aika moni on täällä maininnut että puuro, joka siis käsittääkseni on hiilihydraattipitoista (?) ei pitäisi nälkää.
Eli voisko joku viisaampi valistaa mua näiden aineiden merkityksestä laihduttajille. Molemmistahan palaa yhtä lailla painonvartiojiden pojoja, otaksun.
Toim.huom. buahahahahhhaaaaahhahahaaa.... köh... öh. :-D *vakavoituu* Niin etten mäkään aina ole näin paljon tiennyt. :-)
-------
Jees, ehkä huomenna lisää näitä huumorinkukkasia tai sitten ei. Rakastakaa itseänne!
Posted at 02:18 AM Read More
Lisää vastoinkäymisiä
Onks mun pakko?
Laihdu ja tee samalla hyvää
Kun ruoka on todellakin vain ruokaa...
Uusi kutri.net -keskustelu
Todellinen muuttumis"leikki"
Vieraskirjassa kuohuu?
Vielä voimalasta...
Niin siis paljonko syön
Voimalasta
Sinä onnistut -kirjan sivut
Ajatus aamun ratoksi...
Onni ei ole kiinni painosta!
Calendar
| Su | Ma | Ti | Ke | To | Pe | La |
Categories
Archives
XML/RSS Feed
Statistics
Total entries in this blog:
Published On: maalis 07, 2004 01:31 AM
Published On: maalis 07, 2004 01:31 AM