Su - Maaliskuu 7, 2004

Uusia juttuja



Kirjoitin kolme uutta artikkelia tonne kotisivuille (osin vanhojen keskuteluvastausteni pohjalta). Nyt on taas saturaatiopiste tullut täyteen Kutri.net:in suhteen, eli jos en taas hetkeen reagoi mihinkään, se johtuu siitä ettei huvita.

Haluan vielä kerran erityisesti painottaa, että osallistuessanne Kutri.netin keskusteluun etsikää AINA ensin sekä tämän sivuston että keskusteluryhmän hakukoneella (= kummalakin on omansa) asiaan liittyvillä hakusanoilla ennen kuin kysytte asiaa. Tosin luulisi näiden uusien artikkeleiden lopettavan ainakin muutamat viimeaikoina useimmin toistuneista kysymyksistä. Ylipäätään suosittelen että luette nämä sivut kertaalleen läpi ennen kuin alatte esittää kysymyksiä, joihin sivuilta voi löytyä vastaus. En myöskään anna hirveästi arvostusta ihmisille, jotka eivät edes yritä ensin selvittää sivuillani annettujen ohjeiden avulla onko heidän ruokavalionsa kohdallaan vai ei, vaan ovat heti alussa turvaamassa toisiin "syön näin, syönkö oikein?".

Ihan oikeasti -- nämä asiat eivät ole niin vaikeita, ettettekö voisi niitä tajuta, jos viitsisitte VÄHÄN vaivata aivojanne. Omien aivojen vaivaaminen kannattaa -- tutkimusten mukaan aktiivinen aivojen käyttö halki elämän pitää dementian ja vanhuudessa monia vaivaavan "tylsistymisen" loitolla. Eli älkää olko heti ensimmäiseksi kysymässä muilta apua vaan yrittäkää ensin itse etsiä vastausta, kiitos! :-)

Ja ne jutut:

Tsekkausohje -- olet noudattanut (tai ainakin kuvitellut noudattavasi) sivujeni ohjeita tunnontarkasti ja silti tuntuu ettei mitään tapahdu. Käy tämä lista läpi löytääksesi missä vika mahtaa olla.

Rasvaohje , jossa kerron ihan konkreettisesti miten paljon pitäisi mitäkin rasvaa syödä

Aspartaami -- tämän jutun kirjoitin yksinkertaisesti siksi, että olen kyllästynyt siihen, miten jotkut jaksavat ihmisiä pelotella. Tämän jälkeen en halua enää nähdä aiheesta keskustelua. Jos aspartaamin käyttö hirvittää, älä käytä sitä. Niin yksinkertaista se on!

Posted at 01:30 AM     Read More  


Ke - Helmikuu 25, 2004

Läski-ilta, jälkitunnelmia



Jees,

läski-ilta onnellisesti takanapäin. Rankka reissu, mutta tulipahan tehtyä. En ole itse nähnyt vielä ohjelmaa, mutta kun kerran mies, vanhemmat ja sisko sanoivat että olin OK, niin ehkä sitten olin OK :-). Itse pelkäsin olleeni erityisen sekava ja hysteerinen, koska olin jo ohjelman alkaessa ihan kuollut (liian vähän unta, liian vähän ruokaa, ihan liikaa jännitystä ja takana jo yksi pitkä käsispalaveri ja bussimatka Tampereelle). Joku taisikin Kutri.net:in keskusteluissa kommentoida että näytin väsyneeltä ja kireältä. No kidding! :-) Johtuisiko siitä että olin uupunut ja jännitin ihan sairaasti koko tilannetta. Jännittämisen tosin arvasin etukäteen -- jos joku ihmetteli miksi se mun "esittelyvideo" oli sellaista pelleilyä, niin yksi syy oli se, että ajattelin että jos näen omaa hassuttelua ennen keskusteluun osallistumista, nauran sen verran, että pahin jännitys laukeaa. No, kyllä se ainakin itseäni nauratti, mutta siitä huolimatta astuessani haastateltavaksi jännitin edelleen niin kauheasti että annoin paljon huonompia vastauksia, kuin mitä olisin voinut (= hyvät vastaukset tulivat totta kai vasta ohjelman jälkeen mieleen... :-D).

Jotain ihan hyviäkin pointteja ohjelmassa tuli esiin, mutta olihan tuo nyt kokonaisuutena aika "halipatsuippa" eli vähän raapaistiin sieltä sun täältä, mihinkään ei syvennetty eikä oikeastaan mitään uusia (tai vähän uudehkoja) konkreettisia ratkaisuja keksitty. Toisaalta en tiedä miten paljon tuollaisilla telkkarikeskusteluilla KOSKAAN voidaan mitenkään vaikuttaa -- ainakaan mihinkään isompaan asiaan.

Posted at 04:02 PM     Read More  


La - Helmikuu 21, 2004

Sivut uudistuivat



Kuten joku tarkkasilmäinen ehkä huomasi, olen hieman uudistanut sivujeni ulkoasua ja logiikkaa. Sisältöön en ole erityisesti tehnyt muutoksia, mitä nyt olen yrittänyt korjata ihan törkeimmät virheet ja poistaa kokonaan vanhentuneet tai muuten turhat sivut.

Toivottavasti sivusto hahmottuu nyt selkeämmin. Osa linkeistä ei välttämättä toimi ja osassa sivuja (varsinkin noissa Kutri kuntoon -vuoden raporteissa) on vanha layout ja toimimattomat navikointisysteemit. Sorry vaan.

Yritän ehtiä jossain välissä korjaamaan virheet, mutten takaa mitään. Anteeksi sekin. Tämä oli (mahdollisten lähipäivinä tapahtuvien linkki yms. korjausten) lisäksi viimeinen päivitys, jonka aion tehdä sivuille pitkään aikaan. Enjoy! :-)

Posted at 03:39 AM     Read More  


To - Helmikuu 19, 2004

Tv2:n läski-ilta



Osallistun ensi tiistaina 24.2.2004 klo 21-23 TV2:ssa suorana lähetyksenä esitettävään Ajankohtaisen kakkosen läski-iltaan .

Ohjelman aikana katsojat voivat osallistua suoraan ONLINE-keskusteluun osoitteessa www.yle.fi/a2 .

Posted at 01:29 PM     Read More  


Pe - Helmikuu 13, 2004

"Lopetus"



Yön yli nukuttuani ja päivän päätökseni päälle elettyäni haluan täsmentää eilistä päätöstäni.

Eli siis -- sivut jäävät nettiin ja ehkä joskus taas päivitän niitä (jos ei muuta niin kotisivunteko-ohjelmia opetellessani :-). Samoin keskustelut jäävät nettiin ja ovat vapaassa käytössänne, kunhan olette kiltisti (= ystävällisiä ja kannustavia toisianne kohtaan). Uskon että omalle Kutri kuntoon -projektilleni oli apua siitä, että autoin muita -- etsiessäni tietoa ja selittäessäni asioita muille aloin ymmärtää ja sisäistää niitä paremmin. Suosittelen samaa teille, jotka olette nyt läpikäymässä omaa projektianne.

MUTTA oma projektini on nyt ohi ja terveet elämäntavat selkärangassa. Aion pitää taukoa kysymyksiinne vastaamisesta, laihdutus-/elämäntapa-asioiden pohtimisesta jne., koska koen että olen alkanut vain toistaa itseäni ja tunnen kirjoittavani jatkuvasti uudestaan ja uudestaan samat kannustuspuheet, samat kysymykset, samat vastaukset.

Painonhallinta, terveellinen ruokavalio ja liikunta ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia asioita. Toki eri yksityiskohtia ja nyansseja voi opiskella kyllästymiseen asti, mutta kun kokonaisuus ratkaisee, se ei ole lainkaan tarpeen. Riittää että:

1. syö nälän ja kylläisyyden mukaan,
2. mättää kasviksia naamaan niin paljon kuin kykenee,
3. syö kohtuullisesti proteiinipitoisia tuotteita,
4. syö riittävästi hyvää rasvaa ja
5. syö jonkin verran täysviljatuotteita (ja halutessaan perunaa) ja
6. pyrkii pitämään eläinrasvan, sokerin, puhdistetun (= muun kuin täysjyvä)viljan ja alkoholin määrät minimissä (= niin vähän kuin pää kestää ilman repsahduksia) sekä
7. harrastaa säännöllisesti monipuolista liikuntaa ja ennen kaikkea
8. unohtaa vaa'an ja illuusion ihannevartalosta ja
9. keskittyy siihen miltä vartalo tuntuu eikä siihen miltä se näyttää.

Samoihin kysymyksiin vastaamisen lisäksi myönnän myös väsyneeni negatiiviseen palautteeseen vastaamiseen. Itse palaute ei käytännössä koskaan satuta vaan lähinnä naurattaa, mutta tuntuu turhalta selittää omia tekojaan ja persoonaansa -- varsinkin kun tietää että jos joku on päättänyt että olen "huono ihminen" (= kärjistys), hän kääntää selitykseni vain tukemaan väitettään. :-) Niin no, voin vain kysyä itseltäni miksi olen vastannut tällaiseen palautteeseen tähänkään asti. Ehkä silkasta väittelyhalusta ja tarpeesta kertoa oma puoleni asiasta? Jatkossa en aio enää vaivautua, mutta tämä ei edelleenkään tarkoita sitä, että olisin minua narsistisena/lapsellisena/itsekkään/whatever pitävien ihmisten kanssa samaa mieltä.. :-D

Ai niin ja kun sanoin etten "hyödy" enää sivuista tarkoitan juuri sitä, että (yleensä samoihin) kysymyksiin vastaaminen ei tuota enää samanlaista iloa ja tyydytystä kuin ennen enkä tunne muutenkaan tarvetta pohtia ja opiskella enää yhtä intensiivisesti terveellisiä elämäntapoja jne., koska ne oikeasti tuntuvat menevän omalla painollaan (ts. alkaa olla vähän sama fiilis kuin jos ihmettelisi sitä että herää joka aamu tai harjaa hampaansa tms. :-D). Eli yhä useammin sivuille kirjoittaminen on tuntunut velvollisuudelta eikä hauskalta ajanvietteeltä. Tiedostin sen oikeastaan vasta eilen.

Noin neljäs pointti on se, että lisäksi on tullut sellainen fiilis, että vastaamalla kiltisti samoihin kysymyksiin olen tavallaan toiminut oman filosofiani vastaisesti. Mielestäni olisi ihanteellista jos kaikki ihmiset olisivat oma-aloitteisempia, käyttäisivät järkeään, luottaisivat itseensä jne. Vastaamalla kysymyksiin olen tavallaan totuttanut osan teistä luottamaan minuun sen sijaan että luottaisitte itseenne. Uskon että jokainen pystyy suhteellisen vähällä vaivalla löytämään itselleen sopivan terveellisen elämäntavan, jos vain vähän viitsii vaivata päätään, kuunnella kehoaan ja ennen kaikkea psyykata itsensä luottamaan itseensä. Niille, jotka äskeisen luettuaan ajattelivat "en mä ainakaan pysty/viitsi" suosittelen lämpimästi kirjaa Sinä onnistut - Pysyvän painonpudotuksen salaisuudet . Ko. teoksessa on terveellinen elämäntapa selitetty järjestelmällisesti ja rautalangasta vääntäen. Eli siinä mielessä olen ehkä johtanut harhaan, kun olen sanonut ettei kirjassa ole mitään, mikä näillä sivuilla olisi. Kyllä on: looginen etenemisjärjestys, enemmän konkreettisia esimerkkejä jne.

Noin viides pointti on se, että kieltämättä olen vähän hätkähtänyt viime aikoina kuulemiani "guru" ja "brandi" -läppiä. Omassa maailmassani olen ensisijaisesti ammattikäsikirjoittaja, toissijaisesti kirjailija ja vasta kolmanneksi terveiden elämäntapojen asiantuntija (???). Uskon että kun 120-vuotiaana lähden viimeiselle matkalleni (= sille, jolla nukun pois istuessani ihanan uintia, vaellusta ja hyvää ruokaa sisältäneen päivän jälkeen Välimeren rannalla lastenlastenlastenlasteni kanssa lämpimässä kesäillassa kattoterassilla katsomassa mereen laskevaa aurinkoa :-D) voin todeta että laihdutusta ja terveellisiä elämäntapoja käsittelevät jutut ovat vain pieni prosentti koko tuotannostani/elämänurastani. En koe tarvetta alkaa miksikään guruksi tai tehdä laihdutusasioista kokonaista/tärkeintä elämänuraani, koska olen yksinkertaisesti liian helposti kyllästyvä viitsiäkseni toistaa vuodesta toiseen samoja asioita. Joo ei, en usko että tullaan tekemään mitään niin radikaaleja uusia löytöjä ihmisen biologiasta, että mun tarvitsisi merkittävästi muuttaa suosituksiani. Vaikka ihmiskeho on herkkä ja monimutkainen järjestelmä, suuret linjat ovat hyvin yksinkertaisia ja pätevät 90 % ihmisistä. Loput 10 % tarvitsevat lääkärin apua.

No, olen ehtinyt lupautua erinäisiin terveys/laihdutus/liikunta/ravintoaiheisiin projekteihin, tilaisuuksiin yms., joten en mä ihan vielä kokonaan lopeta näistä asioista viisastelua, mutta en usko että se tulee olemaan myöskään ykkösasia elämässäni... :-D

---

Tästä projektista vapautuneen energian aion käyttää vanhaan harrastukseeni eli romaanien kirjoittamiseen (= televisiosarjat yms. ovat 1998 vuodesta saakka olleet pääammattini) ja pariin muuhun kiinnostuksen kohteeseeni (esim. Apple Macintosh -tietokoneisiin, valokuvaukseen yms.). Voi olla, että välillä käyn tsekkaamassa keskustelua, mutten aio ottaa mitään paineita vastaamisesta. Tai saatan heittää blogiin linkin tai kommentin, jos jotain kiinnostavaa tulee vastaan, mutten aio myöskään ottaa siitä stressiä.

---

Ja itseni tuntien pidän mahdollisena että lomailtuani kuukauden tai pari kutri.net:istä jatkankin uudella innolla sivuston päivittämistä. Tai sitten perustan uuden sivuston jostain ihan muusta aiheesta. You never know. :-D

Posted at 12:27 AM     Read More  


To - Helmikuu 12, 2004

Otankin lomaa...



Heh!

Edellisen viestin jälkeen kävin lukemassa kutri.net:in keskustelusta viestin, joka sai mut tajuamaan ettei näiden sivujen pitämisestä ole mulle enää erityistä hyötyä (ts. aika lopettaa itsensä terapointi :-).

Otan vähän lomaa viesteihinne vastaamisesta ja tänne kirjoittelusta. Loma voi kestää päivästä useisiin vuosiin... :-D

Ajatusketju joka johti tähän päätökseen on luettavissa viimeisessä tähän ketjuun kirjoittamassani viestissä. Ei siis mitään dramaattista, vain pieniä valaistumisia matkan varrella... :-)

Rakastakaa itseänne ja pitäkää kivaa! :-)

rakkaudella
Katri

Posted at 11:29 PM     Read More  


Pe - Helmikuu 6, 2004

Arkistojen aarteita...



Pitkän ajatusketjun tuloksena päädyin lukemaan koneelleni tallentamia vanhoja Verkkoklinikan aikaisia viestejä. Poistin ne palstalta jättäessäni sen, mutta otin tosiaan kopsut omalle koneelle. Ajattelin jakaa kanssanne pari "helmeä" vuodelta 2001 jolloin tosiaan vannoin Painonvartijoiden ja Pointsien nimeen. Ehkä nämä antavat teillekin perspektiiviä siitä, miten paljon ajatusmaailmani on muuttunut -- ja että tosiaan itse olen ehkä ollut joskus samassa pisteessä kuin jotkut teistä nyt... Olkaa hyvä!

15.7.2001

Ööööh...

Tästä ei nyt tullut mikään maailman terveellisin päivä -- rippijuhlissa lankesin pullaan (onneksi ne olivat pieniä) ja mikä pahinta, käydessämme tutustumassa Santahaminan varuskuntaan, jossa veljeni aloitti viikko sitten palveluksensa, sorruin jaffaan (ihan originaaliin) ja sotkun/soden MUNKKIIN (ei se edes ollut niin hyvää kuin kuvittelin :-(, 7 pistettä). Kun vielä huomioi että viime yönä tulin mässäilleeksi mustikkapiirakalla, niin siinä ne tän päivän pisteet sitten kutakuinkin menivätkin makeaan. >HUOKAUS<

No, huomenna on päivä uus ja ensi yönä pisteet taas nollautuvat. :-)

Toim.huom. Joo ja hienosti pysyttiin pisteillä...

24.7.2001

"Painonvartijoihin meno ja "kehtaaminen", siellä ne on vaan iloisia, jos joku tulee takaisin -- et ole todellakaan ainoa, joka joutuu aloittamaan uudestaan. Itse en viitsinyt tällä kertaa mennä enää ryhmään, koska ne perusjutut (maitotuotteet ja liikunta vahvistavat luustoa, varo piilorasvaa jne.) tuli jo ekalla kerralla.

Viime kesän ja talven aikana mun paino nousi 7 kiloa, vaikka mä edellisellä laihdutuskerralla olin oppinut suhteellisen terveille elämäntavoille (ei voita leivälle, kevyempää jugurttia jne.).

KYLLÄSTYMINEN/KURINPALAUTUS: itselläni homma on pysynyt hanskassa sillä että aamiaisella syön kevyesti (2-3 pistettä), sitten panostan lounaaseen -- kokkaan ja kokeilen. Kun jättää lihan pois, säästää pisteitä. Kun hillitön hyvänikävä iskee, ostan yhden pullan tai allryte-suklaapatukan tai mansikoita tai juon Valion sokerittomia marjakeittoja. Syömällä pelkkää kasvisruokaa (esim. pottua ja wokkivihanneksia) säästää hyvin pisteitä seuraavaan päivään. Välillä voi pitää viikkoja, jolloin päättää että nyt ei painon tartte pudota, muttei se saa noustakaan (vrt. "tasapainoiluvaihe"). Tai että tällä viikolla se ei putoa kuin pari sataa grammaa, mutta so what."

Toim.huom. pyydän kiinnittämään erityisesti huomiota tohon "kun jättää lihan pois, säästää pisteitä" -läppään... :-D

23.7.2001

JAMAIS (eikös se tarkoita "ei koskaan"?): Sun aineenvaihduntas on takuulla hidastunut tolla tahdilla. Itse syön painonvartijoiden mukaan (n. 1200 kcal) ja juon lisäksi DynaSvelte-kahvia. Paino on pudonnut 600 g - 2,1 kg viikossa. Enkä ole vielä edes lisännyt liikuntaa. Sinuna ottaisin ZENBUDDHALAISEN-asenteen niihin nesteisiin, eli alkaisin syödä sen 1200 kcal (suosittelen painonvartijoiden menetelmää, ymmärrettävä, luotettava, varma -- pelkkä tän palstan lukeminen ja ostajanoppaan hankkiminen voi riittää), pitäisin ruokapäiväkirjaa ja psyykkaisin itseni ajattelemaan niistä (aluksi mahdollisesti tulevista) turvotuksista: "TÄMÄ ON VÄLIAIKAISTA, TÄMÄ ON PAKKO KÄRSIÄ TÄYDELLISEN TULOKSEN SAAVUTTAMISEKSI". Sitten kun elimistösi alkaa uskoa ettet ole kuolemassa nälkään ja lopettaa energian hamstrauksen, paino alkaa varmasti tippua.

Toim. huom. Vähänkö repesin äsken lukiessani tämän kirjoituksen uudestaan. Hehehehehee... Ou ziisus kun olen ollut pihalla! :-D Joo ja toi 1200 kcal oli tuolloin vain arvio, oikeasti söin n. 900-1100 kcal.

19.7.2001

MASISSYÖMINEN (olen lukenut sen nyt joka IKINEN kerta "maissisyöminen", olin lukenut vaikka kuinka monta viestiä ennen kuin tajusin lukea sen uudestaan... lukihäirä? :-): itse asiassa, kun masennus iskee kunnolla, se vie mut sängynpohjalle, eikä edes ruoka maistuu, paitsi tietysti suklaa (mutta se kyllä maistuu aina). Sen sijaan varsinainen perisyntini on PITKÄSTYMISSYÖMINEN. Sen saan kuriin vain pitämällä jää- ja ruokakaapit tyhjänä kaikesta liian helposti naposteltavasta. Toinen ongelmani on HEMMOTTELUSYÖMINEN tyyliin pullakahvit cafe Esplanadessa (siellä pullat ovat pohjapinta-alaltaan Painonvartijoiden ostajan oppaan kokoisia. Vähintään.) tai suklaapatukka kaupassa käydessä.

...

TIEDÄN ihan hyvin että olen (nykyään) viehättävä, nykyinen poikaystävä rakastaa ja haluaa minua jne., mutta silti aina silloin tällöin tulee sellainen olo että yök miten ruma ja läski ja epäseksikäs ja tyhmä/lahjaton olen ja että eihän musta KUKAAN voi pitää. No, ehkä se on ihan inhimillistä ja jos itsetunto paranee samaa tahtia mitä se on viimeisen vuoden (ja parin terapiakerran) jälkeen parantunut, niin viiden vuoden päästä mä olen lähes sietämättömän itsevarma... :-)

Toim.huom. Ahmimiskohtauksista en viitsinyt mainita mitään... Ja nyt mä sitten olen sietämättömän itsevarma -- eikä siihen mennyt kuin kolme vuotta! :-)

17.7.2001

LIIKUNTAGALLUP: kamalaa, miten musta(kin) näyttää että kaikki täällä ovat yliliikunnallisia? Oikein hävettää tunnustaa, että itse en erityisemmin nauti oikein mistään liikunnasta (yksi poikkeus on, kerron kohta) -- varsinkin aerobicit ja vastaavat ovat ihan kauhistuksia: olen pienestä saakka ollut huomattavan kömpelö motorisesti, minkä takia mulla on ollut (myös hoikkana) ongelmia oppia liikesarjoja ulkoa. Reilu vuosi sitten kokeilin astanga(?)-joogaa -- kamala ja nolo kokemus, kun en millään muistanut missä järjestyksessä mikäkin tehtiin, vaikka ohjaaja näytti nenän edessä. :-( Kuntosalilla jaksan käydä aina kuukauden (max!) kerrallaan, kun se on niiiiin tylsää.

No, se ainoa harrastus, jota jaksan harrastaa viikosta ja kuukaudesta toiseen on RATSASTUS. Ratsastin 9-14-vuotiaana ja olipa mulla pari vuotta oma hevonenkin. Hevosen jouduttua makkaraksi ja äidin taloudellisesti tiukalle avioeron myötä jouduin lopettamaan harrastuksen 11 vuodeksi, kunnes muutimme maalle ja löysin naapurissa olevalta tallilta hevosia, jota saan käydä ratsastamassa niin paljon kuin sielu sietää (ja vielä ilmaiseksi, jipii! :-).

Eli viime lokakuusta saakka olen käynyt tallilla 1-5 kertaa viikossa. No, nyt varsinainen hoitohevoseni on miehelässä, eikä toisten hevosten kanssa touhuaminen ole yhtä kivaa (kun niihin ei ole vielä tunnesidettä :-).

Viime viikolla kävin tallilla vain kerran, ehkä tällä viikolla saan itsestäni enemmän irti. En ole mistään löytänyt ratsastuksen kalorimääriä, vaikka varmaan se riippuu aika lailla siitä, miten kovasti joutuu työskentelemään. Koska tallillakäyntiini kuuluu myös hevosen haku tarhasta (päivästä riippuen joutuu roikkumaan narussa tai kiskomaan hevosta perässä), harjaus (mutakylvyn jälkeen voi viedä tunninkin muuttaa mutalisko uljaaksi ratsuksi), ratsastus, hevosen loppuharjaus yms., olen laskenut itselleni 4 pistettä per tallilla käynti. Yleensä siellä menee 2-4 tuntia.

Toinen liikuntalaji, jota olen jaksanut ajoittain harjoittaa enemmänkin on KÄVELY.

---

Olen iltasyöppö, niinpä syön aamulla mielikuvituksettomasti muroja ja jugurttia tai jugurttia tai ruispuuroa ja mustikkakeittoa ja käytän näin vain pari pistettä. Sitten yritän sinnitellä lounasaikaan asti, jolloin nyt teholaihiksen aikaan luvassa on yleensä perunaa ja jotain muuta tai broileri- tai tonnikalasalaattia. Sitten yritetään selvitä alkuiltaan, jolloin alan tuhota pisteitäni. Paahdettu ruisreal-vadelmahillolla maistuu varsinkin viileällä ilmalla teen kanssa. Niitä saa syödä aika monta. Joskus saatan varata illaksi jopa korvapuustin. Välinälätykseen ja -syöpötykseen käytän sokerittomia marjakeittoja, Danone vitaplus-jugurttia tai omenia. Niin ja nyt kesällä mansikoita.

Toim.huom. eli en tosiaankaan ole aina tykännyt liikunnasta. Ratsastus jäi kun vakiratsu lähti ensin toiselle puolelle Suomea, sittemmin autuaammille laukkamaille. Nyyh. Ja nykyään tulee kyllä syötyä tasaisesti pitkin päivää, eikä illalla tee mieli ahmia.

26.7.2001

Aamuyöllä:

(*) Omaa läskinapaa. Ei hitto, paino on pysynyt siellä 69:n kieppeillä jo VIIKON! Tänään iski turhautuminen ja syväketutus ja saunassa jo vähän itkeä tillitinkin poikaystävälle. Alkaa usko loppua kun paino ei tipu ja näytän aina vaan läskiltä vaikka kuinka oon pysynyt pisteillä!

No, ei kyllä tee yhtään mieli silti lyödä lekkeriksi ja alkaa syöpötellä. H&M:n sovituskoppi ja Sardinian biitsit häämöttävät sieluni simissä. On siis pakko lisätä liikunta repertuaariin.

---

Iltapäivällä:

Kiitos tsemppauksesta, tosin sekä salin vetäjä että kunto-ohjelman tekijä eivät uskaltaneet luvata mitään ihmeellisiä tuloksia 8 viikossa ja kumpikin teki hyvin selväksi sen, että esim. reisilihasten treenaus ei sulata rasvaa juuri reisistä, vaan rasva sulaa tasaisesti koko kropasta. No, menen silti, lisääntyypä energiankulutus. Vähän kyrsii jo etukäteen tieto siitä, että lihasten kasvaessa painonputoaminen hidastuu. Tyhmää, mutta pienenevä painolukema on ollut paras palkinto. Vartalon kaventumista en nyt todistettavasti pysty näkemään ja vaikka sentin kaventuminen olisi iso, se ei kuulosta siltä. Ah, olenpa todellinen synkkis/kiukku-laihduttaja. Missä positiivisuus? Missä optimismi? Taisi jäädä sinne kauppaan, lehtitelineen eteen?

Toim.huom. Ah, vaaka-addiktiota! :-) Onneksi noi ajat ovat takanapäin.

2.8.2001

Kuuluisat viimeiset sanat aiheesta salilla käyntiin koukuttuminen -- “ei oo mitään pelkoa että niin käy...” :-) Ah ihanaa, mun tarttee tehdä enää 15 kertaa kamala alakroppaohjelma ja 8 kertaa (huomisen jälkeen 7) inha yläkroppaohjelma! (huomatkoo: mä harrastan positiivista ajattelua :-)

Toim.huom. Hahhahhhhhahhaahaa! :-D

31.7.2001

Mutta kun sä näytät tietävän jotain HIILIHYDRAATEISTA ja PROTEIINEISTA, niin kiinnostaisi tietää että mikäköhän niiden merkitys on laihduttavalle. Aloitin eilen tosiaan kuntosalilla ja siellä mä yhtäkkiä pääsin vähän raapaisemaan hiilari/protsku-maailman pintaa.

Eli eiks niin, että hiilihydraatit ovat niin kuin sokereita ja niitä on perunassa ja viljassa. Proteiineja kuulin olevan eläinperäisissä tuotteissa ja senkin opin että proteiineja pitää syödä jos aikoo kovasti lihaksia kasvattaa.

Sitten aika moni on täällä maininnut että puuro, joka siis käsittääkseni on hiilihydraattipitoista (?) ei pitäisi nälkää.

 Eli voisko joku viisaampi valistaa mua näiden aineiden merkityksestä laihduttajille. Molemmistahan palaa yhtä lailla painonvartiojiden pojoja, otaksun.

Toim.huom. buahahahahhhaaaaahhahahaaa.... köh... öh. :-D *vakavoituu* Niin etten mäkään aina ole näin paljon tiennyt. :-)

-------

Jees, ehkä huomenna lisää näitä huumorinkukkasia tai sitten ei. Rakastakaa itseänne!

Posted at 02:18 AM     Read More  


Ma - Helmikuu 2, 2004

Lisää vastoinkäymisiä



Pitäisiköhän tsekata tähtien asennot kun viikon sisään toisen kerran joudun johonkin ikävään törmäykseen? :-( Tänään olin juuri pysähtynyt auton kanssa liikennevaloihin kun täti täräytti omalla autollaan auton oikeaan takakulmaan. Tätsä ei ollut huomannut valojen vaihtumista ja mun pysähtymistä ennen kuin oli liian myöhästä saada auto ajoissa pysähtymään sohjossa. No, kyseessä oli puhdas vahinko ja tädin syyllisyys kiistaton (= sen vakuutusyhtiö maksaa). Auto on valmiiksi sen verran romu ettei kolhu ota niin kovasti päähän kuin jos kyseessä olisi ollut tuliterä menopeli, mutta niska vähän niksahti ja kauhulla odotan (lääkärin kirjoittamista särkylääkkeistä huolimatta) miten kipeä se on huomenna.

Kauppaepisodin jäljiltä olin kolme päivää ihmeen itkuinen ja vähän järkyttynyt. Just kun ehdin siitä toipua niin sitten tuli uusi säikähdys. :-( Jees. Voi olla etten nyt pariin päivään jaksa paljon kommentoida mitään (plus että on taas paljon duunia ja olen poissa netin äärestä). Sori.

Posted at 10:16 PM     Read More  


Pe - Tammikuu 30, 2004

Laihdu ja tee samalla hyvää



Tuula-Maria Ahonen on keksinyt tavan tavoitella syvyempää mielihyvää laihduttamalla .

Eli kyseessä on hyvin vapaamuotoinen "kansalaisliike" laihduttajien motivoimiseksi. Anna vaikkapa karkkirahasi hyväntekeväisyyteen -- laihdut ja teet hyvää.

Posted at 11:43 AM     Read More  


Ke - Tammikuu 28, 2004

Kun ruoka on todellakin vain ruokaa...



Lisää jännittäviä havaintoja Elämäntaparemontin jälkeen. Huomaan suhtautuvani ruokaan suorastaan välinpitämättömästi. Joo, toki edelleen aina kokatessa pyrkii tekemään ruoasta mahdollisimman hyvältä maistuvaa ja aina vain yritän keskittyä syömiseen, mutta yhä useammin huomaan välipalojen syömisen olevan intuitiivista "tankkaamista". Aivan automaattisesti ja ajattelematta ajaudun jääkaapille silloin kun on nälkä (enkä koskaan muulloin -- SUURI muutos aikaisempaan!), otan sieltä juuri sitä, mitä kehoni taas tarvitsee (eli jos olen päivällä syönyt enemmän hiilihydraattia, huomaan kaipaavani proteiinia ja päinvastoin), syön ja jätän jääkaapin rauhaan. Olo on vähän samanlainen kuin sen jälkeen, kun lähtee kotoa ajamaan Helsinkiin -- ja yhtäkkiä huomaa ajaneensa sinne niin omissa ajatuksissaan, ettei muista matkaa välissä (ts. miten lujaa/hitaasti on ajanut, onko ohitellut muita tai tullut ohitelluksi jne.).


----------

Aloitin viestin kirjoittamisen aamupäivällä. Olin todella hyvällä mielellä ja sanoin Pilates-opettajallekin että "tänään on hyvä päivä". No, ylpeys käy lankeemuksen edellä -- Prisman hedelmäosastolla eräs mielenterveysongelmainen veti varoittamatta litsarin päin naamaani. Poikkeuksellisesti asia EI liittynyt laihdutuskirjaan tms., mutta kylläkin alkuaikoihini Internetin ihmeellisessä maailmassa. Suurin syy ko. henkilön vihaan taisi olla (mielenterveysongelmien lisäksi) se, että hän luuli minun seurustelevan erään toisen Mannisen kanssa (= Manninen on tyttönimeni, enkä koskaan ole seurustellut kenenkään Mannisen kanssa). No, poliisit kutsuttiin paikalle ja nostan syytteen lievästä pahoinpitelystä ja haen lähestymiskieltoa, mutta jos joku näki mut tänään itkettyneenä, niin se johtui lyömistä seuranneesta shokista eikä esim. kenenkään läheisen kuolemasta... :-D

No, vähän kyllä suoraan sanottuna vituttaa ja järkyttää. Aika harvoin sitä joutuu fyysisen väkivallan kohteeksi keskellä kirkasta päivää. Huvittavaa tilanteessa oli se, että heti lyönnin jälkeen ko. henkilö huusi minun pilanneen hänen joulunsa, jolloin ensimmäinen ajatukseni oli se, että hyökkääjä oli joku laihdutuskirjani joululahjaksi vasten tahtoaan saanut henkilö... :-) Onneksi ei ollut...

Posted at 03:49 PM     Read More  


Su - Tammikuu 25, 2004

Uusi kutri.net -keskustelu



Jatkossa voitte kommentoida blogi-kirjoituksia ja Kutri.net:iä vieraskirjan korvaavassa Kutri.net:in keskustelussa .

Sinä onnistut -kirjan keskustelu sen sijaan on täällä .

Posted at 12:32 AM     Read More  


Ke - Tammikuu 21, 2004

Todellinen muuttumis"leikki"



No, jos oma ulkonäkö alkaa liikaa vaivata, niin aina voi muuttaa Jenkkeihin ja osallistua ABC-televisiokanavan uuteen "Extreme Makeover" -ohjelmaan, jossa muututaan stylistien, meikkaajien, kampaajien sekä plastiikkakirurgien avulla... Kuvagalleria kertoo enemmän kuin satatuhatta sanaa... :-)

Posted at 12:59 AM     Read More  


Ti - Tammikuu 20, 2004

Vieraskirjassa kuohuu?



Tänään on pitänyt tehdä myös hyödyllisiä asioita, niinpä kävin vasta äsken ekaa kertaa sitten ihan aamun lukemassa vieraskirjaviestejä -- ja niitä olikin tullut sen verran, etten varmaan ehdi kaikkia (saati edes ennen niitä jätettyjä) vietejä kommentoimaan. Sori.

Ennen kun jatkan "oikeiden töiden" tekemistä, voisin todeta, että ainakin Voimala-ohjelma täytti siinä tarkoituksensa, että ihmiset alkoivat keskustella ohjelmassa sivutuista asioista.

Jos jollekin jäi epäselväksi, sanon nyt selkeämmin: älkää pliis haukkuko/epäilkö sitä Anua ainakaan mun vieraskirjassani valehtelusta. Anu ei ole enää mikään nuori tyttö (vaan reippaasti yli kolmikymppinen) ja aivan varmasti tietää mitä tekee. Haluaisin havahduttaa teidät huomaamaan, että ette ihan oikeasti voi varmuudella sanoa mitään siitä, miltä toisista tuntuu. En ymmärrä miksei Anu voisi olla nykyään tyytyväinen omaan kehoonsa -- hän sanoi (en muista oliko leikattu pois) tehneensä töitä sen eteen, käyneensä terapiassa (?) jne. Ts. hän ei väittänyt tien itsensä rakastamiseen olleen helppo.

---

Sanon myös selkeämmin tämän: koko ohjelman asettelussa minua ärsytti takertuminen nimenomaan painoon ja implisiittinen väite siitä, että vain hoikkana voi olla tyytyväinen (jos silloinkaan). Minusta ei ole kiinnostavaa, paljonko painan. Minusta on erittäin kiinnostavaa, miltä minusta tuntuu. Haluan että kehoni tuntuu vähintään näin hyvältä koko lopun elämääni. Uskon, että ajan myötä se voi tuntua vieläkin paremmalta (kun kunto kasvaa vuosien mittaan jne.). Minun puolestani voisin painaa vaikka sata kiloa JOS minusta tuntuisi silloinkin näin hyvältä. Aiemmassa kirjoituksessani totesin, etten koskaan saa sitä tietää, koska siihen painoon pääseminen vaatisi joko aineenvaihduntaa hidastavaa sairautta tai sitä, että suostuisin huonompaan oloon -- mihin en suostu.

Toisin sanoen -- teoriatasolla painolla ei ole mitään merkitystä minulle, kunhan olo on vähintään yhtä hyvä kuin nyt. Käytännössä, koska en suostu "huonontamaan" oloani esim. ylensyömällä tai vähentämällä liikuntaa, en liho. On myös oletettavaa, että jos yhtäkkiä yhdessä yössä pamahtaisin 20 kg lihavammaksi, oloni kurjistuisi ainakin jossain määrin (liikunta raskaampaa jne.).

Ja kuten aiemmin sanoin, totta kai tunnen hetkellistä iloa kun vaikkapa saapas sujahtaa vaivatta jalkaan, näen vatsalihakseni tai peppu (= yritän opetella sanomaan peppu eikä perse :-) näyttää hyvältä jne., mutta tunne menee ohi hyvin nopeasti.

---

Oikeastaan tota sisäisen ja ulkoisen kehotuntemuksen suhdetta voisi verrata yleisen tyytyväisyyden ja onnenhetkien suhteen.

TYYTYVÄISYYS: Olen jatkuvasti yleisesti tyytyväinen omaan elämääni. MIkään ei töki siinä niin pahasti, että minulla olisi erityistä tarvetta yrittää muuttaa elämääni. Olen kiitollinen siitä, että asiat ovat hyvin.
ONNENHETKI: Tänään olimme pulkkailemassa siskoni, mieheni ja kahden siskon pienen tyttären kanssa lapsuudenkotini takana, mäessä, jossa olen sisarusteni kanssa pulkkaillut kaikki talvet koko lapsutteni ajan. Katsoessani pikkutyttöjä (varsinkin ilosta kiljuva kummityttöä, 2,5 v.), talviauringon valaisemaa lumista lapsuudenkodin maisemaa, siskoani ja miestäni, tuntiessani raikkaan ilman keuhkoissani, kirpeän pakkasen kasvoillani, jne. mieletön onnentunne lävisti minut. Hetken olin niin onnellinen, että minun teki mieli itkeä.

KEHOTYYTYVÄISYYS (= positiivinen sisäinen kehokokemus): minun on hyvä olla kehossani istuessani, maatessani, syödessäni, kävellessäni, nukkuessani. Keho tuntuu elävältä, lämpimältä, energiseltä, vahvalta, naiselliselta, joustavalta, sopivan kylläiseltä -- ylipäätään minulta, eikä miltään ulkoiselta panssarilta, jonka sisällä olen vankina.
KEHOILO (= positiivinen ulkoinen kehokokemus): kun katson peilistä omia vatsalihaksiani, vedän päälle lyhyen hameen ja saappaat ja jalkani näyttävät hoikalta, kun mieheni katsoo minua ihailevasti, silloin tunnen hetkellistä iloa siitä, että kehoni on niin kaunis.

---

Capisce? :-D Okei, nyt tämä menee tekemään oikeita töitä.

PS. ja siltä varalta että joku epäilee, niin a) en ollut täysin tyytyväinen omaan esiintymiseeni, b) en pitänyt käytöstäni täysin "aikuisena" (mitä ikinä SE sitten tarkoittaakaan), c) en katso keksineeni mitään uutta ja ihmeellistä -- mutta ehkä sanon kovemmin ja selkeämmin ääneen asioita, joita liian harva sanoo ääneen (vaikka tietävät tai ajattelevat niin). Esim. Sinä onnistut -kirja perustuu varsinkin liikunnan ja ravinnon osalta puhtaalle (uusimmalle) tutkimustiedolle = jonkun toisen kuin meidän kirjoittajien ekaa kertaa "löytämälle" infolle. Siksi se onkin niin pätevä teos :-).

Posted at 04:30 PM     Read More  

Vielä voimalasta...



Suihkussa tuli vielä pari ajatusta, jotka on pakko kirjoittaa pois päätä rasittamasta...

Jotkut ovat ottaneet kantaa Voimalassa olleen Anun toteamukseen siitä, että hän on nyt tyytyväisempi kuin normaalipainoisena. Kuten Hannele totesi, valtaosa ainakaan Hannelen tutkimukseen osallistuneista ylipainoisista ei koe näin.

Koska en ole Anu, en voi tietää miten tyytyväinen tai tyytymätön hän on kehoonsa syvällä sisimmässään. Pidän kuitenkin mahdollisena, että ihminen voi olla tyytyväinen kehoonsa myös ylipainoisena -- vähän kehnona vertauksena mutta kuitenkin: ovathan vastaavasti monet tyytymättömiä kehoonsa normaalipainoisinakin, vaikka heillä ei olisi mitään syytä tyytymättömyyteen (ts. paino ei selvästikään ole se, mikä määrittelee sen, onko tyytyväinen kehoonsa vai ei). Koko ohjelman pääpointti oli mielestäni se, että jos joku HALUAA olla ylipainonen, niin häntä ei pidä sen takia haukkua.

Mutta tosiaan, ylipaino lisää dramaattisesti riskiä sairastua eri tauteihin, joista aikuisiän diabetes (varsinkin hoitamattomana) lienee kaikkein ikävin. Joku taisi listata vieraskirjassani pari päivää sitten kaikkia kammottavia asioita, joita siitä voi seurata, käykää tsekkaamassa. Ts. en näe henk.koht. ylipainoa myöskään tavoiteltavana tilana, mutta jos joku kaikesta huolimatta HALUAA olla ylipainoinen, niin mitäpä sanomista meillä muilla siihen on? (Haluavathan ihmiset paljon tuhoisempiakin asioita -- käyttää huumeita, jatkaa todella väkivaltaisissa parisuhteissa, jne.). Toisaalta, sekin on ns. hanurista, jos jotkut ovat ylipainoisia siksi, että luulevat pysyvän painonpudotuksen (= pudotetaan painoa, ja se pysyy myös poissa :-) olevan jotenkin vaikeaa tai mahdotonta tai vaativan kammottavasti itsekuria. Itsekuria vaativat vain kitukuurit, eivät pysyvään painonpudotukseen johtuvat maltilliset elämäntaparemontit.

No, henk.koht. kyllä uskon, että monien kohdalla kehonsa kuunteleminen ja sen tarpeisiin vastaaminen (= niin toimiminen, että keho tuntuisi mahdollisimman hyvältä) johtaa väistämättä laihtumiseen. Jos itse haluaisin nyt lihoa 100 kiloiseksi, riittäisi, etten harrastaisi lainkaan liikuntaa ja söisin jatkuvasti n. 2500 kcal päivässä. Vähitellen, ajan myötä, painoni nousisi 100 kiloon (ne fysiikan lait...). Kaikenlaista roskaruokaa syöden (pitsat, hampurilaiset, suklaat, pullat) 2500 kcalin syöminen ei ole kovinkaan vaikeaa. Yksi suklaalevy on hieman yli 1000 kcalia, Hesburgerin megahampurilainen n. 900 kcal (jos oikein muistan) ja siihen päälle sokerista siideriä ja vaikkapa vähän jädeä ja 2500 kcal on täynnä.

Teoriassa hyvin helppoa, mutta elämäntaparemonttini jälkeen oikeasti hankalaa. Ensinnäkin olen oppinut inhoamaan ähkyä niin, että ylensyönti (= yli oman kulutuksensa syöminen) on aidosti vaikeaa. Koska kuuntelen kehoani, en tietyssä mielessä "voi" myöskään syödä juurikaan energiatiheää ja ravintoköyhää ruokaa. Minulle tulee siitä ihan fyysisesti paha, vetämätön ja ähky olo. Alkoholia voisin muuten juoda, mutta olen alkanut inhota sen tuomaa pöhnäistä oloa sekä krapulaa.

Toisaalta ainakin minulle 2500 kcalin kokoonsaaminen terveellisellä ruoalla alkaa olla työn ja tuskan takana -- plus että esim. suhteellisen runsaasti proteiinia syöden minun pitäisi tosiasiassa syödä enemmän kuin 2500 kcalia päivässä päästäkseni tuohon 100 kiloon.

Lisäksi kehoni tulee ihan faktisesti kipeäksi, jos en harrasta säännöllisesti liikuntaa: lihakset ovat jäykät ja niitä alkaa helposti särkeä. Samoin olo on vetämätön ja mieliala matalampi kuin liikuntaa harrastaen. Niinpä en voi jättää liikuntaakaan pois elämästäni, mikäli haluan että minulla on hyvä olo.

Toisin sanoen -- jos kuuntelen kehoani ja teen niin kuin se haluaa itseään kohdeltavan (= hyvää ruokaa ja monipuolista liikuntaa) -- en VOI lihoa (ellen sairastu johonkin lihottavaan sairauteen).

---

Ja vielä: en ymmärrä ihmisten kommentteja siitä, miten "sillä 'Kutrin metodilla' JOUTUU harrastamaan runsaasti liikuntaa". HALOO! Ensinnäkin JOKAISEN TEISTÄ pitäisi harrastaa arkiliikunnan lisäksi 30-60 minuuttia reipasta ja monipuolista kuntoliikuntaa JOKA PÄIVÄ, mikäli haluatte pitää kehonne toimintakykyisenä ja terveenä koko loppuelämänne. Ja jos en itsekään harrasta edes nyt enemmän liikuntaa kuin mikä toi MINIMIsuositus on, niin miten markkinoimani elämäntapa voi edellyttää runsasta liikkumista? :-D

----

P.S. Mielestäni on myös aikamoista jeesustelua sanoa yhtään mitään ylipainoisisten aiheuttamista taloudellisista kuluista, jos ei omilla elämäntavoillaan yritä pitää huolta siitä, ettei itse rasita yhteiskuntaa nyt ja varsinkaan tulevaisuudessa turhilla, estettävissä olevilla sairauskuluilla. Jos ette halua huolehtia terveydestänne harrastamalla liikuntaa (kyllä, jokaiselle on olemassa joku laji, joka hänelle sopii, mutta se tuskin löytyy sohvalla löhöten) ja syömällä oikeasti terveellisesti, se on ihan OK, mutta älkää sitten a) valittako ylipainoisten tuomista kuluista yhteiskunnalle, b) ihmetelkö kun kehonne pettää teidät ennen aikojaan... :-D Valinta on ihan teidän.

Ts. en ymmärrä yleisesti vallalla olevaa asennetta siitä, että liikunta on jotain turhaa tai ylimääräistä, jota tarvitsee harrastaa vain jos esim. haluaa laihtua. Television katsominen tai netissä surffailu ei ole elintärkeää, liikunta on (= koska se pidentää tutkitusti elinikää ja ennen kaikkea lisää loppuelämän laatua).

Posted at 12:53 AM     Read More  


Ma - Tammikuu 19, 2004

Voimalasta



Jee.... Editointi rulettaa... [raivostunutta kihinää]. Niin ja toi alkujuonto jossa Painonvartijat kuvattiin jotenkin "laihduttajjien puolustajaksi" tms. ja meidän kirja kuitattiin "yrittäjänä" kuvattiin siis sen jälkeen kun me oltiin jo pois studiosta... Ei ihme.

Joo, tein tyhmästi. Tästä eteenpäin pitää muistaa sanoa aina joka välissä (kohdissa, jota ei voi editoida pois), että meidän kirja, jossa tosiaan on mukana kaksi alan ammattilaista -- siis ihan oikeaa ravinto- ja liikunta-alan asiantuntijaa -- perustuu UUSIMMALLE tieteelliselle tutkimustiedolle -- TOISIN KUIN PAINONVARTIJAT.

Kameran ulkopuolella Rantanen tunnusti itsekin lisänneensä proteiinia ruokavalioonsa ja huomanneensa sen hyödyt -- mutta väitti että siksi Painonvartijoiden ohjelmaan ei voi esim. lisätä heti suurempia proteiinisuosituksia, koska valtion ravitsemuskeskus (tms. taho) ei sitä suosittele (tms.). Yeah right.

No, pääsinpä kuitenkin sanomaan ääneen mielipiteeni Painonvartijoista -- liian alhainen kalori- ja rasvamäärä, painohysteria, paleleminen ei kuulu laihdutukseen jne.

Ja tota tokaa osiota oli leikattu myös aika paljon. No, mun fiksuimmat pointit (=kaikki?) oli jätetty onneksi tohon tokaan osioon ja noi mun aiemmat blogikirjoitukset heijastelkoon niitä keskusteluja, joita kävin jälkeenpäin varsinkin sen punavillapaitaisen Hannelen kanssa.

Huuh.... Jännitti enemmän katsoa kuin olla kuvauksissa. :-D Ja jos yksikin Painonvartijoiden nöyryyttämä ton seurauksena heräsi miettimään mitä sille siellä tehdään, niin hyvä niin. Itselleni parasta antia oli keskustelut just Hannelen kanssa (= ei ollut hukkareissu).

Posted at 08:10 PM     Read More  
Sinä onnistut -kirjan sivut
Kuin raivo apina... :-)
Kuka haluaa julkkikseksi? :-D
Happy birthday to me...
Nyt se on siellä!
Loppuraportti
Tiedotus
Erittäin loistavaa uutta vuotta 2004 kaikille!
Pumping Iron
Ortoreksia, ihmepillerit ja muita vastauksia vieraskirjaviesteihin
Ärgh! Ja JEE! :-)
Terveisiä New Yorkista...
Keravan ja Hyrylän CMS-salien jäsenet
Tärkeä tiedotus

©