Arkistojen aarteita...



Pitkän ajatusketjun tuloksena päädyin lukemaan koneelleni tallentamia vanhoja Verkkoklinikan aikaisia viestejä. Poistin ne palstalta jättäessäni sen, mutta otin tosiaan kopsut omalle koneelle. Ajattelin jakaa kanssanne pari "helmeä" vuodelta 2001 jolloin tosiaan vannoin Painonvartijoiden ja Pointsien nimeen. Ehkä nämä antavat teillekin perspektiiviä siitä, miten paljon ajatusmaailmani on muuttunut -- ja että tosiaan itse olen ehkä ollut joskus samassa pisteessä kuin jotkut teistä nyt... Olkaa hyvä!

15.7.2001

Ööööh...

Tästä ei nyt tullut mikään maailman terveellisin päivä -- rippijuhlissa lankesin pullaan (onneksi ne olivat pieniä) ja mikä pahinta, käydessämme tutustumassa Santahaminan varuskuntaan, jossa veljeni aloitti viikko sitten palveluksensa, sorruin jaffaan (ihan originaaliin) ja sotkun/soden MUNKKIIN (ei se edes ollut niin hyvää kuin kuvittelin :-(, 7 pistettä). Kun vielä huomioi että viime yönä tulin mässäilleeksi mustikkapiirakalla, niin siinä ne tän päivän pisteet sitten kutakuinkin menivätkin makeaan. >HUOKAUS<

No, huomenna on päivä uus ja ensi yönä pisteet taas nollautuvat. :-)

Toim.huom. Joo ja hienosti pysyttiin pisteillä...

24.7.2001

"Painonvartijoihin meno ja "kehtaaminen", siellä ne on vaan iloisia, jos joku tulee takaisin -- et ole todellakaan ainoa, joka joutuu aloittamaan uudestaan. Itse en viitsinyt tällä kertaa mennä enää ryhmään, koska ne perusjutut (maitotuotteet ja liikunta vahvistavat luustoa, varo piilorasvaa jne.) tuli jo ekalla kerralla.

Viime kesän ja talven aikana mun paino nousi 7 kiloa, vaikka mä edellisellä laihdutuskerralla olin oppinut suhteellisen terveille elämäntavoille (ei voita leivälle, kevyempää jugurttia jne.).

KYLLÄSTYMINEN/KURINPALAUTUS: itselläni homma on pysynyt hanskassa sillä että aamiaisella syön kevyesti (2-3 pistettä), sitten panostan lounaaseen -- kokkaan ja kokeilen. Kun jättää lihan pois, säästää pisteitä. Kun hillitön hyvänikävä iskee, ostan yhden pullan tai allryte-suklaapatukan tai mansikoita tai juon Valion sokerittomia marjakeittoja. Syömällä pelkkää kasvisruokaa (esim. pottua ja wokkivihanneksia) säästää hyvin pisteitä seuraavaan päivään. Välillä voi pitää viikkoja, jolloin päättää että nyt ei painon tartte pudota, muttei se saa noustakaan (vrt. "tasapainoiluvaihe"). Tai että tällä viikolla se ei putoa kuin pari sataa grammaa, mutta so what."

Toim.huom. pyydän kiinnittämään erityisesti huomiota tohon "kun jättää lihan pois, säästää pisteitä" -läppään... :-D

23.7.2001

JAMAIS (eikös se tarkoita "ei koskaan"?): Sun aineenvaihduntas on takuulla hidastunut tolla tahdilla. Itse syön painonvartijoiden mukaan (n. 1200 kcal) ja juon lisäksi DynaSvelte-kahvia. Paino on pudonnut 600 g - 2,1 kg viikossa. Enkä ole vielä edes lisännyt liikuntaa. Sinuna ottaisin ZENBUDDHALAISEN-asenteen niihin nesteisiin, eli alkaisin syödä sen 1200 kcal (suosittelen painonvartijoiden menetelmää, ymmärrettävä, luotettava, varma -- pelkkä tän palstan lukeminen ja ostajanoppaan hankkiminen voi riittää), pitäisin ruokapäiväkirjaa ja psyykkaisin itseni ajattelemaan niistä (aluksi mahdollisesti tulevista) turvotuksista: "TÄMÄ ON VÄLIAIKAISTA, TÄMÄ ON PAKKO KÄRSIÄ TÄYDELLISEN TULOKSEN SAAVUTTAMISEKSI". Sitten kun elimistösi alkaa uskoa ettet ole kuolemassa nälkään ja lopettaa energian hamstrauksen, paino alkaa varmasti tippua.

Toim. huom. Vähänkö repesin äsken lukiessani tämän kirjoituksen uudestaan. Hehehehehee... Ou ziisus kun olen ollut pihalla! :-D Joo ja toi 1200 kcal oli tuolloin vain arvio, oikeasti söin n. 900-1100 kcal.

19.7.2001

MASISSYÖMINEN (olen lukenut sen nyt joka IKINEN kerta "maissisyöminen", olin lukenut vaikka kuinka monta viestiä ennen kuin tajusin lukea sen uudestaan... lukihäirä? :-): itse asiassa, kun masennus iskee kunnolla, se vie mut sängynpohjalle, eikä edes ruoka maistuu, paitsi tietysti suklaa (mutta se kyllä maistuu aina). Sen sijaan varsinainen perisyntini on PITKÄSTYMISSYÖMINEN. Sen saan kuriin vain pitämällä jää- ja ruokakaapit tyhjänä kaikesta liian helposti naposteltavasta. Toinen ongelmani on HEMMOTTELUSYÖMINEN tyyliin pullakahvit cafe Esplanadessa (siellä pullat ovat pohjapinta-alaltaan Painonvartijoiden ostajan oppaan kokoisia. Vähintään.) tai suklaapatukka kaupassa käydessä.

...

TIEDÄN ihan hyvin että olen (nykyään) viehättävä, nykyinen poikaystävä rakastaa ja haluaa minua jne., mutta silti aina silloin tällöin tulee sellainen olo että yök miten ruma ja läski ja epäseksikäs ja tyhmä/lahjaton olen ja että eihän musta KUKAAN voi pitää. No, ehkä se on ihan inhimillistä ja jos itsetunto paranee samaa tahtia mitä se on viimeisen vuoden (ja parin terapiakerran) jälkeen parantunut, niin viiden vuoden päästä mä olen lähes sietämättömän itsevarma... :-)

Toim.huom. Ahmimiskohtauksista en viitsinyt mainita mitään... Ja nyt mä sitten olen sietämättömän itsevarma -- eikä siihen mennyt kuin kolme vuotta! :-)

17.7.2001

LIIKUNTAGALLUP: kamalaa, miten musta(kin) näyttää että kaikki täällä ovat yliliikunnallisia? Oikein hävettää tunnustaa, että itse en erityisemmin nauti oikein mistään liikunnasta (yksi poikkeus on, kerron kohta) -- varsinkin aerobicit ja vastaavat ovat ihan kauhistuksia: olen pienestä saakka ollut huomattavan kömpelö motorisesti, minkä takia mulla on ollut (myös hoikkana) ongelmia oppia liikesarjoja ulkoa. Reilu vuosi sitten kokeilin astanga(?)-joogaa -- kamala ja nolo kokemus, kun en millään muistanut missä järjestyksessä mikäkin tehtiin, vaikka ohjaaja näytti nenän edessä. :-( Kuntosalilla jaksan käydä aina kuukauden (max!) kerrallaan, kun se on niiiiin tylsää.

No, se ainoa harrastus, jota jaksan harrastaa viikosta ja kuukaudesta toiseen on RATSASTUS. Ratsastin 9-14-vuotiaana ja olipa mulla pari vuotta oma hevonenkin. Hevosen jouduttua makkaraksi ja äidin taloudellisesti tiukalle avioeron myötä jouduin lopettamaan harrastuksen 11 vuodeksi, kunnes muutimme maalle ja löysin naapurissa olevalta tallilta hevosia, jota saan käydä ratsastamassa niin paljon kuin sielu sietää (ja vielä ilmaiseksi, jipii! :-).

Eli viime lokakuusta saakka olen käynyt tallilla 1-5 kertaa viikossa. No, nyt varsinainen hoitohevoseni on miehelässä, eikä toisten hevosten kanssa touhuaminen ole yhtä kivaa (kun niihin ei ole vielä tunnesidettä :-).

Viime viikolla kävin tallilla vain kerran, ehkä tällä viikolla saan itsestäni enemmän irti. En ole mistään löytänyt ratsastuksen kalorimääriä, vaikka varmaan se riippuu aika lailla siitä, miten kovasti joutuu työskentelemään. Koska tallillakäyntiini kuuluu myös hevosen haku tarhasta (päivästä riippuen joutuu roikkumaan narussa tai kiskomaan hevosta perässä), harjaus (mutakylvyn jälkeen voi viedä tunninkin muuttaa mutalisko uljaaksi ratsuksi), ratsastus, hevosen loppuharjaus yms., olen laskenut itselleni 4 pistettä per tallilla käynti. Yleensä siellä menee 2-4 tuntia.

Toinen liikuntalaji, jota olen jaksanut ajoittain harjoittaa enemmänkin on KÄVELY.

---

Olen iltasyöppö, niinpä syön aamulla mielikuvituksettomasti muroja ja jugurttia tai jugurttia tai ruispuuroa ja mustikkakeittoa ja käytän näin vain pari pistettä. Sitten yritän sinnitellä lounasaikaan asti, jolloin nyt teholaihiksen aikaan luvassa on yleensä perunaa ja jotain muuta tai broileri- tai tonnikalasalaattia. Sitten yritetään selvitä alkuiltaan, jolloin alan tuhota pisteitäni. Paahdettu ruisreal-vadelmahillolla maistuu varsinkin viileällä ilmalla teen kanssa. Niitä saa syödä aika monta. Joskus saatan varata illaksi jopa korvapuustin. Välinälätykseen ja -syöpötykseen käytän sokerittomia marjakeittoja, Danone vitaplus-jugurttia tai omenia. Niin ja nyt kesällä mansikoita.

Toim.huom. eli en tosiaankaan ole aina tykännyt liikunnasta. Ratsastus jäi kun vakiratsu lähti ensin toiselle puolelle Suomea, sittemmin autuaammille laukkamaille. Nyyh. Ja nykyään tulee kyllä syötyä tasaisesti pitkin päivää, eikä illalla tee mieli ahmia.

26.7.2001

Aamuyöllä:

(*) Omaa läskinapaa. Ei hitto, paino on pysynyt siellä 69:n kieppeillä jo VIIKON! Tänään iski turhautuminen ja syväketutus ja saunassa jo vähän itkeä tillitinkin poikaystävälle. Alkaa usko loppua kun paino ei tipu ja näytän aina vaan läskiltä vaikka kuinka oon pysynyt pisteillä!

No, ei kyllä tee yhtään mieli silti lyödä lekkeriksi ja alkaa syöpötellä. H&M:n sovituskoppi ja Sardinian biitsit häämöttävät sieluni simissä. On siis pakko lisätä liikunta repertuaariin.

---

Iltapäivällä:

Kiitos tsemppauksesta, tosin sekä salin vetäjä että kunto-ohjelman tekijä eivät uskaltaneet luvata mitään ihmeellisiä tuloksia 8 viikossa ja kumpikin teki hyvin selväksi sen, että esim. reisilihasten treenaus ei sulata rasvaa juuri reisistä, vaan rasva sulaa tasaisesti koko kropasta. No, menen silti, lisääntyypä energiankulutus. Vähän kyrsii jo etukäteen tieto siitä, että lihasten kasvaessa painonputoaminen hidastuu. Tyhmää, mutta pienenevä painolukema on ollut paras palkinto. Vartalon kaventumista en nyt todistettavasti pysty näkemään ja vaikka sentin kaventuminen olisi iso, se ei kuulosta siltä. Ah, olenpa todellinen synkkis/kiukku-laihduttaja. Missä positiivisuus? Missä optimismi? Taisi jäädä sinne kauppaan, lehtitelineen eteen?

Toim.huom. Ah, vaaka-addiktiota! :-) Onneksi noi ajat ovat takanapäin.

2.8.2001

Kuuluisat viimeiset sanat aiheesta salilla käyntiin koukuttuminen -- “ei oo mitään pelkoa että niin käy...” :-) Ah ihanaa, mun tarttee tehdä enää 15 kertaa kamala alakroppaohjelma ja 8 kertaa (huomisen jälkeen 7) inha yläkroppaohjelma! (huomatkoo: mä harrastan positiivista ajattelua :-)

Toim.huom. Hahhahhhhhahhaahaa! :-D

31.7.2001

Mutta kun sä näytät tietävän jotain HIILIHYDRAATEISTA ja PROTEIINEISTA, niin kiinnostaisi tietää että mikäköhän niiden merkitys on laihduttavalle. Aloitin eilen tosiaan kuntosalilla ja siellä mä yhtäkkiä pääsin vähän raapaisemaan hiilari/protsku-maailman pintaa.

Eli eiks niin, että hiilihydraatit ovat niin kuin sokereita ja niitä on perunassa ja viljassa. Proteiineja kuulin olevan eläinperäisissä tuotteissa ja senkin opin että proteiineja pitää syödä jos aikoo kovasti lihaksia kasvattaa.

Sitten aika moni on täällä maininnut että puuro, joka siis käsittääkseni on hiilihydraattipitoista (?) ei pitäisi nälkää.

 Eli voisko joku viisaampi valistaa mua näiden aineiden merkityksestä laihduttajille. Molemmistahan palaa yhtä lailla painonvartiojiden pojoja, otaksun.

Toim.huom. buahahahahhhaaaaahhahahaaa.... köh... öh. :-D *vakavoituu* Niin etten mäkään aina ole näin paljon tiennyt. :-)

-------

Jees, ehkä huomenna lisää näitä huumorinkukkasia tai sitten ei. Rakastakaa itseänne!

Posted: Pe - Helmikuu 6, 2004 at 02:18 AM      

©