Vielä voimalasta...



Suihkussa tuli vielä pari ajatusta, jotka on pakko kirjoittaa pois päätä rasittamasta...

Jotkut ovat ottaneet kantaa Voimalassa olleen Anun toteamukseen siitä, että hän on nyt tyytyväisempi kuin normaalipainoisena. Kuten Hannele totesi, valtaosa ainakaan Hannelen tutkimukseen osallistuneista ylipainoisista ei koe näin.

Koska en ole Anu, en voi tietää miten tyytyväinen tai tyytymätön hän on kehoonsa syvällä sisimmässään. Pidän kuitenkin mahdollisena, että ihminen voi olla tyytyväinen kehoonsa myös ylipainoisena -- vähän kehnona vertauksena mutta kuitenkin: ovathan vastaavasti monet tyytymättömiä kehoonsa normaalipainoisinakin, vaikka heillä ei olisi mitään syytä tyytymättömyyteen (ts. paino ei selvästikään ole se, mikä määrittelee sen, onko tyytyväinen kehoonsa vai ei). Koko ohjelman pääpointti oli mielestäni se, että jos joku HALUAA olla ylipainonen, niin häntä ei pidä sen takia haukkua.

Mutta tosiaan, ylipaino lisää dramaattisesti riskiä sairastua eri tauteihin, joista aikuisiän diabetes (varsinkin hoitamattomana) lienee kaikkein ikävin. Joku taisi listata vieraskirjassani pari päivää sitten kaikkia kammottavia asioita, joita siitä voi seurata, käykää tsekkaamassa. Ts. en näe henk.koht. ylipainoa myöskään tavoiteltavana tilana, mutta jos joku kaikesta huolimatta HALUAA olla ylipainoinen, niin mitäpä sanomista meillä muilla siihen on? (Haluavathan ihmiset paljon tuhoisempiakin asioita -- käyttää huumeita, jatkaa todella väkivaltaisissa parisuhteissa, jne.). Toisaalta, sekin on ns. hanurista, jos jotkut ovat ylipainoisia siksi, että luulevat pysyvän painonpudotuksen (= pudotetaan painoa, ja se pysyy myös poissa :-) olevan jotenkin vaikeaa tai mahdotonta tai vaativan kammottavasti itsekuria. Itsekuria vaativat vain kitukuurit, eivät pysyvään painonpudotukseen johtuvat maltilliset elämäntaparemontit.

No, henk.koht. kyllä uskon, että monien kohdalla kehonsa kuunteleminen ja sen tarpeisiin vastaaminen (= niin toimiminen, että keho tuntuisi mahdollisimman hyvältä) johtaa väistämättä laihtumiseen. Jos itse haluaisin nyt lihoa 100 kiloiseksi, riittäisi, etten harrastaisi lainkaan liikuntaa ja söisin jatkuvasti n. 2500 kcal päivässä. Vähitellen, ajan myötä, painoni nousisi 100 kiloon (ne fysiikan lait...). Kaikenlaista roskaruokaa syöden (pitsat, hampurilaiset, suklaat, pullat) 2500 kcalin syöminen ei ole kovinkaan vaikeaa. Yksi suklaalevy on hieman yli 1000 kcalia, Hesburgerin megahampurilainen n. 900 kcal (jos oikein muistan) ja siihen päälle sokerista siideriä ja vaikkapa vähän jädeä ja 2500 kcal on täynnä.

Teoriassa hyvin helppoa, mutta elämäntaparemonttini jälkeen oikeasti hankalaa. Ensinnäkin olen oppinut inhoamaan ähkyä niin, että ylensyönti (= yli oman kulutuksensa syöminen) on aidosti vaikeaa. Koska kuuntelen kehoani, en tietyssä mielessä "voi" myöskään syödä juurikaan energiatiheää ja ravintoköyhää ruokaa. Minulle tulee siitä ihan fyysisesti paha, vetämätön ja ähky olo. Alkoholia voisin muuten juoda, mutta olen alkanut inhota sen tuomaa pöhnäistä oloa sekä krapulaa.

Toisaalta ainakin minulle 2500 kcalin kokoonsaaminen terveellisellä ruoalla alkaa olla työn ja tuskan takana -- plus että esim. suhteellisen runsaasti proteiinia syöden minun pitäisi tosiasiassa syödä enemmän kuin 2500 kcalia päivässä päästäkseni tuohon 100 kiloon.

Lisäksi kehoni tulee ihan faktisesti kipeäksi, jos en harrasta säännöllisesti liikuntaa: lihakset ovat jäykät ja niitä alkaa helposti särkeä. Samoin olo on vetämätön ja mieliala matalampi kuin liikuntaa harrastaen. Niinpä en voi jättää liikuntaakaan pois elämästäni, mikäli haluan että minulla on hyvä olo.

Toisin sanoen -- jos kuuntelen kehoani ja teen niin kuin se haluaa itseään kohdeltavan (= hyvää ruokaa ja monipuolista liikuntaa) -- en VOI lihoa (ellen sairastu johonkin lihottavaan sairauteen).

---

Ja vielä: en ymmärrä ihmisten kommentteja siitä, miten "sillä 'Kutrin metodilla' JOUTUU harrastamaan runsaasti liikuntaa". HALOO! Ensinnäkin JOKAISEN TEISTÄ pitäisi harrastaa arkiliikunnan lisäksi 30-60 minuuttia reipasta ja monipuolista kuntoliikuntaa JOKA PÄIVÄ, mikäli haluatte pitää kehonne toimintakykyisenä ja terveenä koko loppuelämänne. Ja jos en itsekään harrasta edes nyt enemmän liikuntaa kuin mikä toi MINIMIsuositus on, niin miten markkinoimani elämäntapa voi edellyttää runsasta liikkumista? :-D

----

P.S. Mielestäni on myös aikamoista jeesustelua sanoa yhtään mitään ylipainoisisten aiheuttamista taloudellisista kuluista, jos ei omilla elämäntavoillaan yritä pitää huolta siitä, ettei itse rasita yhteiskuntaa nyt ja varsinkaan tulevaisuudessa turhilla, estettävissä olevilla sairauskuluilla. Jos ette halua huolehtia terveydestänne harrastamalla liikuntaa (kyllä, jokaiselle on olemassa joku laji, joka hänelle sopii, mutta se tuskin löytyy sohvalla löhöten) ja syömällä oikeasti terveellisesti, se on ihan OK, mutta älkää sitten a) valittako ylipainoisten tuomista kuluista yhteiskunnalle, b) ihmetelkö kun kehonne pettää teidät ennen aikojaan... :-D Valinta on ihan teidän.

Ts. en ymmärrä yleisesti vallalla olevaa asennetta siitä, että liikunta on jotain turhaa tai ylimääräistä, jota tarvitsee harrastaa vain jos esim. haluaa laihtua. Television katsominen tai netissä surffailu ei ole elintärkeää, liikunta on (= koska se pidentää tutkitusti elinikää ja ennen kaikkea lisää loppuelämän laatua).

Posted: Ti - Tammikuu 20, 2004 at 12:53 AM      

©