IHanteista, naisten välisestä ystävyydestä yms.


Viime aikoina olen erinäisiä juttuja luettuani ja erilaisten ihmisten kanssa puhuttuani mietiskellyt taas erityisen paljon naisia, ihannevartaloita. Joo, tää sisältää osin saman toistoa kuin aiemmat viestini, mutta näin mun pää toimii. Hypätkää yli jos ei kiinnosta. :-)

Viime yönä pitkän ajatusketjun päätteeksi mieleeni juolahti hassu ajatus ns. naisihanteista.

Puhumme yleisesti "naisihanteesta" tai "kauneusihanteesta", ikään kuin olisi olemassa joku universaali, virallinen totuus siitä, miltä naisten pitäisi näyttää.

Jos kysymme 100 naiselta millainen heidän mielestään on yleinen naisihanne, on oletettavaa että valtaosa kuvailisi heistä samanlaisen naisvartalon: erittäin hoikka ja siro -- "malli- tai missivartaloinen".

Jos kysyisimme samoilta naisilta millainen heidän oma naisihanteensa olisi, aika moni heistä todennäköisesti myöntäisi sen olevan samantyyppinen kuin yleinen naisihanne.

Jos kysyisimme 100 miespuoliselta (ja usein seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaaliselta) vaatesuunnittelijalta heidän naisihannettaan, se todennäköisesti olisi samantapainen kuin mitä naiset pitävät keskimäärin yleisenä naisihanteena.

Kuitenkin, jos kysymme 100 heteromieheltä miltä heidän naisihanteensa näyttäisi, saisimme vastaukseksi todennäköisesti kymmenkunta erilaista naistyyppiä -- vain harvan ihannenaisella olisi tyypillinen catwalkeilla ja mainoskuvissa nähtävä naisvartalo. Samoin kävisi jos kysyisimme 100 naiselta heidän MIESihannettaan.

---

Miksi kukaan haluaisi että hänellä olisi tietynlainen "ihannekroppa"? Ainoa jotenkin järkevä selitys olisi mielestäni se, että haluamme miellyttää vastakkaista sukupuolta, jotta pääsisimme heidän kanssaan seksuaaliseen kanssakäymiseen ja parisuhteeseen, jotta sukumme jatkuisi.

Vai mitä?

Kuitenkin on niin, että mediassa esillä oleva langanlaiha naisen "ihannevartalo" ei kiihota ja houkuttele seksuaalisesti kovinkaan montaa heteromiestä.

Toisin sanoen tavoitellessamme mallivartaloa tavoittelemme vartaloa, jota käytännössä osaavat arvostaa vain toiset naiset ja (usein homoseksuaaliset) vaatesuunnittelijat.

Kiva.

Kysymys: mitä konkreettista hyötyä sinulle olisi siitä, että vartalosi olisi kuin valokuvamalleilla? (Ellet aio itse työskennellä valokuvamallina.) Kroppasi ei välttämättä tuo sinulle yhtään enempää kosiskelijoita kuin nykyinen vartalosi (koska vain pieni joukko miehiä pitää mallivartaloista). Kyllä, toiset naiset saattavat kadehtia sinua enemmän, mikä toki voi hivellä jonkun mieltä, mutta se ei tuo sinulle lisää rakkautta, rahaa, terveyttä tai aitoja ystäviä.

Toinen kysymys: jos olet jo onnellisesti parisuhteessa ja kumppanisi rakastaa sinua, luuletko että hän rakastaisi sinua enemmän jos olisi laihempi? Jos vastasit myöntävästi, mieti uudestaan. EIkö ole pelottavaa olla suhteessa, jossa rakkauden määrä riippuu ulkonäöstäsi?

-----------

Toinen ajatus:

Mitäpä jos yksi syy naisten heikompaan asemaan työelämässä on se, että he keskittyvät miehiä enemmän muiden naisten kanssa ulkonäöllä kilpailuun kuin omien henkisten ominaisuuksien kehittämiseen? Ennen kuin alatte protestoida, niin miettikää hetki sitä miten paljon olette käyttäneet aikaa ja energiaa laihduttamiseen tai laihduttamisen ajatteluun. Entä kampaajalla käyntiin? Tai uusien vaatteiden hankkimiseen? Tai meikkeihin ja meikkaamiseen?

Katsokaa lähipiirinne ja työpaikkojenne ns. menestyneitä miehiä. Miten paljon he ovat käyttäneet aikaa ulkonäkönsä puunaamiseen? Jos he käyvät salilla, golfaamassa, juoksemassa jne., he eivät keskustele kavereidensa kanssa selluliittivoiteista, laihduttamisesta, raskausarvista ja muusta "tärkeästä".

En tarkoita etteikö ulkonäöstään saisi huolehtia, mutta varsinkin jatkuvaan laihduttamiseen ja laihdutuksen ja ulkonäön ajattelemiseen käytetyn energian olisi EHKÄ voinut suunnata johonkin hyödyllisempään? Sama koskee ruokaa.

Tänään tajusin yhtäkkiä (tai jälleen kerran?) miten paljon energiaa laihduttaminen, laihduttamisen ajatteleminen ja toisaalta ruoan ympärillä pyöriminen (= yritykset välttää herkkuja, ahmiminen ja ahmimisen jälkeinen morkkis) on aiemmin vienyt energiaani. Kun aloin miettiä tarkemmin, tajusin että viimeisten kuukausien aikana olen tehnyt paljon enemmän asioita kuin aikaisemmin. Okei, kaikki tekemäni jutut eivät ole olleet välttämättä kovinkaan hyödyllisiä, mutta kylläkin hyvin viihdyttäviä. :-)

No, nämä olivat vain mieleeni juolahtaneita ajatuksia, jotka varmaan kehittyvät lähipäivinä eteenpäin.

Ja pakolliset disclaimerit:

Joo, ei välttämättä ole pelkästään naisen "oma vika", että heidän keskimäärinen tulotasonsa jne. on heikompi kuin miehillä, mutta en usko myöskään että kyse olisi pelkästään patriarkaalisesta salaliitosta naisten alistamiseksi. Esim. olen alalla, jossa valtaosa työntekijöistä ja päättäjistä on miehiä. Siitä huolimatta itselläni on enemmän töitä kuin monilla miespuolisilla opiskelukavereillani. En lähde tässä analysoimaan syitä ns. menestykseeni, mutten usko että sillä on mitään tekemistä suuntaan tai toiseen (ts. ei hyötyä, muttei haittaakaan).

Ja joo, on biologinen totuus että miehet ja naiset ovat erilaisia. Esimerkkinä tästä on tutkimus, jossa sukupuolen vaihdokseen valmistautuvalle naiselle alettiin antaa testosteronia pistoksina. Ennen pistosten saamista hänelle tehtiin erinäisiä psykologisia testejä. Kuuden kuukauden testosteronikuurin jälkeen hänelle tehtiin täsmälleen samat testit. Tutkijoiden hämmästykseksi naisen kyky tunnistaa tunnetiloja ihmisten kasvoja esittävistä valokuvista sekä kielellinen assosiaatiokyky oli heikentynyt testosteronin myötä, toisaalta hänen avaruudellinen hahmotuskykynsä oli parantunut. Lisäksi naisten ja miesten aivoissa on ihan rakenteellisia eroja.

Sen lisäksi eri tutkimuksissa on voitu havaita että tyttöjä ja poikia kasvatetaan eri tavoin ja heihin suhtaudutaan eri tavoilla. Esim. eräässä tutkimuksessa ihmisille sanottiin ensin että eräs vauva on tyttö. Kun tutkittavat pääsivät hoitamaan lasta, he puhuivat lapselle korkeammalla ja hiljaisemmalla äänellä heijasivat lasta pehmeämmin jne. kuin jos heille kerrottiin (samasta lapsesta), että vauva oli poika.

Ts. on mahdollista että niin biologia, kasvatus kuin varhaislapsuudesta asti saatu "palaute" muilta ihmisiltä tekee naisille "luontaisesti" vaikeammaksi olla ylpeitä itsestään, ignoroida muiden mielipiteitä ja miksei jopa toimia yhdessä toisten naisten kanssa yhteisen hyvän eteen. Tämä ei mielestäni tarkoita sitä, ettemmekö silti voisi yrittää parantaa omaa suhdettamme itseemme ja toisiin naisiin sekä sitä kautta tehdä elämästämme helpompaa ja asemastamme yhteiskunnassa aidosti (= taloudellisesti) tasa-arvoisempaa. Sen tiedostaminen, ettei vika ole välttämättä vain muissa (= miehissä) on mielestäni ensimmäinen vaatimus muutokselle.

---

Ja vielä: rehellisyyden nimissä en itse koe olevani mitenkään alistetussa asemassa. En koe että minua esineellistetään. En pelkää, vihaa tai halveksi miehiä. Minusta on hauskaa tehdä töitä niin miesten kuin naisten kanssa.

Loppuhehkutus:

Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut erityistä solidaarisuutta naisia kohtaan. Huomaan ajattelevani että on ihan yksi hailee mitä suomalaiset miehet ajattelevat itsestään ja miten he viihtyvät kehossaan. Sen sijaan toivon jostain käsittämättömästä syystä että suomalaiset naiset oppisivat rakastamaan ja arvostamaan itseään. Käsittämätöntä siksi, että minun elämäni kannalta on ihan sama vaikka kaikki suomalaiset naiset vihaisivat itseään. Mietin miksi tunnen niin voimakkaasti niin suurta ja syvää sympatiaa kaikkia Suomen naisia kohtaan. En ole tuntenut aiemmin niin. Uskon tuntemusteni johtuvan siitä, että olen täällä netissä saanut tutustua moniin upeisiin naisiin. Eri-ikäisiin, -kokoisiin ja erilaisen taustan omaaviin naisiin. Teihin. Kiitos siitä!

(Joo, tiedän kuulsotavani melodramaattiselta tai ainakin patteettiselta, mutta oikeasti olisin halunnut käyttää vielä enemmän ylisanoja :-).

...Ja vielä psyykkaus

Hei, te olette hyviä tyyppejä, hienoja ihmisiä, upeita aikuisia naisia. Jos teistä ei tunnu siltä, asialle pitää tehdä jotain!

Unohdetaan keinotekoiset ja turhat "vartaloihanteet". Huomataan miten hyviä tyyppejä me olemme. Lopetetaan turha laihduttaminen. Opetellaan suhtautumaan ruokaan neutraalisti. Käytetään vapautunut energia kaikkeen kivaan ja hyödyllisempään. Ollaan toisillemme solidaarisia. Parannetaan yhdessä taloudellista tilannetta ja vaikutusasemaamme. Toistakaa perässäni: me pystytään siihen! :-D

(Okei, olen juonut tänään jo kaksi tölkkiä sokeritonta RedBullia :-).

Tsemppiä!

Posted: To - Helmikuu 12, 2004 at 10:39 PM      

©